Työ ja identiteetti
Terveelle ja työkykyiselle ihmiselle työttömyys on normaalisti kriisi. Se on luonnoton tila, pakotettu loma, joka saa aikaan turhautuneisuuden tunteita ja jonka vaikeimpana viestinä koetaan yleensä oma tarpeettomuus, se, ettei ole tarpeellinen kenellekään työelämässä. Työ vie normaalisti niin suuren osan ajastamme, että työn loppuessa sen kohdalle jäävä aukko on suuri ja sitä on vaikea täyttää.
Työttömyys ei ole yksilön syytä, eikä sitä pitäisi joutua häpeämään. Kuka tahansa voi tänä päivänä joutua työttömäksi. Länsimaisessa työkeskeisessä yhteiskunnassa ihminen saa kuitenkin usein työnsä kautta identiteettinsä: häntä arvostetaan tekemistensä kautta ja hänen paikkansa yhteiskunnassa määrittyy sen perusteella.
Työttömäksi jääminen on siksi usein ihmiselle henkilökohtainen kriisi, kun elämää kannattelevat rakennuspuut yhtäkkiä pettävät. Työttömyys voi kuitenkin olla mahdollisuus oppia näkemään, että työ on vain yksi elämänalue, eikä sen katoaminen romauta koko olemassaoloa. Tässä suhteessa ympäristöltä saatu tuki on yksi ratkaisevimmista edellytyksistä yksilön hyvinvoinnin säilymiselle ja negatiivisen kierteen ehkäisemiselle.