Miten motorinen kehitys etenee?
Pienen vauvan motorinen kehitys lähtee alkuun tuntoaistin varassa. Tunnustellen eri asioita vauva tutustuu paitsi itseensä niin myös koko ympärillä olevaan maailmaan. Liikkuminen on ensi alkuun hyvin kokonaisvaltaista. Vauva tunnustelee ehkä omaa kehoaan sekä vanhempiaan. Ihokontakti äidin kanssa onkin vauvalle hyvin tärkeää. Imetys tukee tuntoaistin kehittymistä. Imetyksen aika vauva tunnustelee mahdollisesti kaikkea lähellään olevaa: äidin hiuksia ja ihoa. Vauvalle voidaan antaa tuntoaistimuksia myös vauvaa silittelemällä, kutittelemalla, taputtelemalla ja sylissä hytkyttelemällä. Kaikki tämä edistää vauvan liikunnallisia valmiuksia.
Vauva 1-3kk iässä
Kun vauva on noin 1-2 kuukauden ikäinen hän alkaa kannatella päätään pystyasennossa esimerkiksi kantajansa sylissä ollessaan. Niskalihakset vahvistuvat, kun vauva nostaa varovasti päätään. 6 viikon ikäinen vauva kannattelee päätään useimmiten jo hyvin napakannäköisesti. 3 kuukauden iässä pään ja niskan liikkeet sujuvat vauvalta jo varsin mallikkaasti. Hänen tasapainoaistinsa on hyvin kehittynyt ja näin myös suorana selällään makaaminen onnistuu. Vauvan pää kääntyilee puolelta toiselle ilman että vartalo seuraa mukana. Vauva alkaa viihtyä useimmiten myös vatsallaan. Pää pystyasennossa ja kyynärvarsiin tukeutuen vauva alkaa tarkastella maailmaa uudesta näkövinkkelistä hyvin innostuneen oloisena. On kuitenkin paljon vauvoja, jotka päätyvät vatsalleen vasta muutaman kuukauden myöhemmin ilman sen suurempaa syytä. Hitaammat liikkeellelähtijät saattavat odotella jopa lähes puolen vuoden ikään saakka ennen kuin innostuvat kellahtamaan maha-asentoon.
Vauva 4-6 kk iässä
Tasapaino kehittyy kuukausien kuluessa ja 4-5 kuukautisena painon siirtäminen sivusuuntaan alkaa olla ajankohtainen asia. Vauva pyörii ehkä ympyrää lattialla vatsallaan ollessaan. Hän pystyy myös kurottautumaan kauempana olevaa lelua kohden ja poimia lelun käteensä. Vauva saattaa kääntyä selinmakuulta kyljelleen ja takaisin selälleen. Sitten se tapahtuu – vauva kierähtää kertaalleen selällään ollessaan maha-asentoon kokonaan ja aivan kuin oivaltaa, mistä tässä kaikessa on kysymys. 5 kuukauden iässä vauvan lihakset kehittyvät ja vahvistuvat edelleen. Vartalon lihakset saavatkin paljon harjoittelua, kun vauva ryhtyy nousemaan suorien käsien varaan. Vauva osaa kierähtää päättäväisesti selältä vatsalleen ja kyljelleen ja vaikka molemmista suunnista.
Istuma-asentoa vauva harjoittelee makuuasennossa oleskellen. Hän makailee selkä suorana lattialla ja nostaa varpaat kattoa kohden. Tasapainoaistin kehittyessä vauva pystyy istumaan tuetusti vaikkapa sylissä. Noin 6 kuukauden ikäinen vauva lähtee jo useinkin liikkeelle. Vauva kohottautuu yhä enemmän pystyasentoon. Käsivarret ja kyynärpäät ovat suorina. Vauva lähtee liikkeelle ryömien ja saattaa myös peruuttaa. Liikkumisinto voimistuu viikko viikolta. Vauvan onkin hyvä olla paljon vapaasti lattialla. Vauvan istuttaminen pitkiä aikoja esimerkiksi baby-sitterissä voi hidastaa vauvan liikunnallisia kykyjä huomattavan paljon. Vauva kaipaa toki sylittelyä ja vanhempien lähellä oloa, mutta vauvan kantaa antaa olla paljon myös vapaasti lattialeikeissä, jotta hän saa kartuttaa taitojaan.
Vauva 7-9 kuukauden iässä
Jotkut vauvat tuntuvat viihtyvän kylkimakuuasennossa ja sattuvat sitten erään kerran kuin vahingiossa puoli-istuvaan asentoon. 7-9 kuukautta vanha vauva ryhtyy jo joskus konttausharjoituksiin tosissaan. Myös istumisesta tulee suurta huvia ja istumaharjoitukset tulevat jokapäiväisiksi. Jotkut 8 kuukautta vanhat vauvat konttaavat jo hyvinkin vauhdikkaasti, vaikka osa onkin tässä vaiheessa vasta ryömimisvaihteella. Tasapaino- ja suojareaktiot ilmaantuvat suunnilleen 8-9 kuukauden paikkeilla, ja ne mahdollistavat varsinaisen istumisen. Vauva viihtyy istuma-asennossa ehkä pitkiäkin aikoja taidon kerran opittuaan. Hän tuntuu suorastaan nauttivan saadessaan katsella maailmaa istuma-asennosta käsin.
Vauva 10-12 kuukauden iässä
Alaselän asento ojentuu vähitellen ja selkäranka kestää pystyasennossa olemista. Noin 10-12 kuukautta vanha vauva nousee polvilleen tukea vasten ja hilaa vähitellen koko kehoaan ylemmäs. Vauvan lihakset ovat tässä vaiheessa jo hyvin vahvistuneet ja seisominen alkaa sujua tukea vasten. Vauva oppii seisoessaan siirtämään painoa jalalta toiselle ja tukia vasten hän ryhtyy näin myös siirtymään pian paikasta toiseen. Voidaankin sanoa, että ne ovat hänen ensimmäisiä askeleitaan. Pian vauva jo irrottaa kätensä seinän vierustasta ja tarpeeksi varmuutta kerättyään vauva astuu askeleen keskilattiaa kohden ja varsinaiset kävelyharjoitukset voivatkin alkaa. Tuettomat ensiaskeleet otetaan noin 1-vuoden iässä tai muutama kuukausi 1-vuotispäivän jälkeen. Ensiaskeleiden ottamisen jälkeen liikkuminen voi olla pitkään hyvin haparoivaa ja sekamuotoista. Välillä konttaaminen saattaa ajaa edelleen kävelyn edelle.
Joskus kävelyharjoitukset tuntuvat aivan kuin jumittuvan paikoilleen. Se on kuitenkin aivan luonnollista ja näiden välivaiheiden aikana vauva itse asiassa vain hioo oppimiaan taitoja ja kypsyttelee valmiuksiaan edetäkseen jälleen harppauksen. Lapsen on hyvä kävellä paljon paljasjaloin, jotta hän saa tuntoaistimuksia jaloille. Ensi askelten alkaessa sujua vauva tarvitsee tietysti tukevat ensimmäiset kenkänsä. Kävelemään lähtenyt pienokainen ei olekaan sitten oikeastaan enää vauva vaan vakaasti liikkeelle lähtenyt lapsi, jolloin uuden taidon myötä koko lapsen elämä tuntuu saavan aivan uudenlaisen ihmeellisen ilmeen.
Vauvan motorinen kehitys etenee yksilöllisesti
Useimmiten kaikki vauvan motorista kehitystä kuvaavat esitykset perutuvat keskimääräisiin arvioihin. Poikkeamia eri kehitysvaiheiden osalta voi olla hyvinkin runsaasti. Ei siis kannata huolestua, jos oma pienokainen tuntuukin viihtyvän selällään maaten kuukauden tai parikin pitempään kuin ikätoverinsa ennen kuin ryhtyy kääntymään vatsalleen. Joskus vauva tuntuu ryömimisen makuun päästyään viihtyvän puuhassaan niin hyvin, että vanhemmista voi tuntua, että konttausharjoituksiin ei päästä ollenkaan. Itse asiassa on olemassa vauvoja, jotka saattavat jättää jonkin vaiheen kokonaan väliinkin. Innokas ryömijä saattaakin ryömiskellä siihen saakka kunnes on valmis istumaan ja nousemaan seisovilleen, eli näin koko konttausvaihe voi joskus jäädä kokonaan väliinkin.
Vauvan hermosto kypsyy vähitellen ja lihakset vahvistuvat ajan myötä. Näin uusia taitojakin voi karttua pikku hiljaa matkan varrella. Aistit johdattelevat eri liikeratojen hallintaan. Liikkuminen on hyvin vaiheittaista ja se etenee karkeamotorisista liikkeistä hienomotorisiin liikkeisiin. Lihakset kehittyvät ylhäältä alas ja keskeltä sivuille päin. Pään ja niskan lihakset vahvistuvat ensimmäisenä, sen jälkeen vuorossa on vasta vartalon hallinta ja lopuksi opitaan myös raajojen hallitseminen.
Jokaisella vauvalla tämä vaiheittainen kehitys on hyvin samanlainen, mutta se tapahtuu ainoastaan hieman eri aikaan. Jokainen vauva on oma yksilönsä ja kehittyykin siksi omassa itselleen ominaisessa tahdissa. Liikunnallinen kehitys voi hyvinkin seurata useammallakin kuukaudella jälkijunassa keskiarvoihin verrattuna. Se on aivan luonnollista eikä vanhemmilla ole tavallisesti ollenkaan syytä huoleen.
Vauvan tahattomat heijasteet katoavat yleensä 4-5 kuukauden ikään mennessä. Mikäli heijasteet eivät tunnu katoavan, saatetaan asiaa tarkastella yksityiskohtaisemmin neuvolassa ja neuvolasta voidaan antaa myös mahdollisesti lähtee neurologin tutkimuksiin asioiden varmistamiseksi. Joskus tukea ja neuvoja voi saada myös fysioterapeutilta, joka voi antaa vanhemmille ohjausta turvallisissa liikunnallisia taitoja kehittävissä harjoituksissa. Itse asiassa kaiken liikkeelle lähdön määräävin tekijä on vauvan lihasjäntevyys, joka on perinnöllinen asia. Vauvat, joiden lihasjäntevyys on hyvin matalalla tasolla, voivatkin tulla useissakin liikunnallisissa taidoissa ikätovereitaan jäljessä. Neurologisin tutkimuksin voidaan lihasjäntevyyskin todeta lääkärin vastaanotolla ja saada näin varmuus siitä, että kaikki on vauvan kohdalla kunnossa, vaikka liikkeelle lähteminen tuntuisikin olevan hitaampaa kuin keskimääräisesti.
On syytä muistaa, että kävelemään oppimisessa lapsen kävelyttäminen ei nopeuta varsinaista kävelyn oppimista ja erilaista kävelyapuvälineistä, kuten kävelytuoleista on olemassa varsin paljon haitallisia esimerkkejä, joten niiden käyttö ei ole välttämättä ollenkaan suositeltavaa. Kävelyn oppiminen saattaa mahdollisesti jopa hidastua, jos lapsi jää kävelemään liiaksi kävelytuolin tai muiden vastaavien välineiden varassa. Myös hyppykiikut voivat vääristää liikunnallisten taitojen kehityskulkua. Tasainen lattia onkin siis kaikkein oivallisin tanner lapsen opetellessa liikunnallisia taitoja kehityksen eri vaiheissa.