Kirjallisuus taiteen lajina
Mikä tekee kirjallisuudesta taidetta?
Kun tutkimme kirjallista teosta, millainen entiteetti meillä oikeastaan on kädessämme? Sanomme sen olevan kirja, sivuja, jotka ovat täynnä tekstiä, sanoja, eli se voidaan lukea. Jos mietimme, mikä siitä tekee taideteoksen, pääsemme jo syvemmälle taiteen olemuksen kysymykseen ja sen omimpaan problematiikkaan; mikä erottaa taideteoksen muista esineistä?
Kirjallisuudessa kysymys voidaan nähdä tulkintaan liittyvänä seikkana. Toisin sanoen teos, joka synnyttää tulkintoja, voidaan nähdä taideteoksena, kun taas teos, joka sisältää objektiivista tietoa on todennäköisesti tieto- tai oppikirja tai esimerkiksi elämäkerta (joka sekin on eräänlaista tulkintaa).
Kirjallisuudenteorioissa hyväksytään varsin yleisesti ajatus, että kaunokirjallisella teoksella voi olla useita tulkintoja, jotka saattavat poiketa toisistaan huomattavasti.
Erään pragmatistisen näkemyksen mukaan tulkinnat olisivat suhteellisia siihen yhteisöön, josta tulkinta tulee. Tämä antaa kirjallisuudelle ja tulkinnalle ylipäätään hyvin vapaan ja relatiivisen mallin, jonka mukaan olisi mahdoton osoittaa minkään tulkinnan epäpätevyys. Tulkinnan kriteereitä ei voitaisi mitenkään määritellä, sillä aina voitaisi vedota juuri oman kriteerin oikeellisuuteen tietyn yhteisön kontekstissa.
Dekonstruktiivisen näkemyksen mukaan jokaisessa tekstissä olisi osoitettavissa sisäinen ristiriita, mikä antaisi oikeutuksen lukea ja tulkita teksti kunkin omalla tavalla. Myös tämä antaa liian väljän tilan tulkintojen oikeellisuudelle ja ollaan edelleen saman ongelman äärellä kuin pragmatistisen näkemyksen kanssa.
Hermeneuttisen tulkintateorian mukaan (erityisesti Hans-Georg Gadamerin hermeneutiikka) teos tulee nähdä historiallisena oliona. Kaikki ne tulkinnat, joita kirjasta on aikojen kuluessa tehty vaikuttavat aina uusin tulkintoihin. eli jokainen uusi tulkinta sisältää aina edellisen, jolloin koko kirjallisen teoksen menneisyys seuraa mukana. Jokainen tulkinta puolestaan sisältää myös tulkitsijan historiallisuuden, koska hän tulkitsee tekstiä oman traditionsa pohjalta.
Millään muotoa ei pidä ajatella näkemystä yhden oikean tulkinnan olemassaolosta, sillä tällöin palattaisi ajassa taaksepäin niiden teorioiden pariin, jotka korostivat tekijän intentiota teoksen tulkinnassa. Toisin sanoen kirjallinen teos tulisi tulkita sen mukaan, mitä kirjailija on sillä halunnut sanoa, jolloin kirjallisen teoksen lukeminen edellyttäisi tietämystä kirjailijan taustasta ja tarkoituksista. Tätäkään ei kuitenkaan pidä kokonaan sivuuttaa, sillä yhdessä muiden seikkojen kanssa kirjailijaa koskeva tieto toimii oikean tulkinnan kriteerinä. Tiettyjen kirjailijaan liittyvien seikkojen tunteminen on oikean tulkinnan välttämätön edellytys.