Uusi romaani
Mikä on uusiromaani?
Uusi romaani on Ranskassa 1950-luvulla syntynyt romaanityyppi, jonka edustajat pyrkivät uudistamaan lajin perinteisiä rakenteita. Yhtenäinen juoni muuttui epäyhtenäiseksi tai lähes katosi, aikarakenne pirstoutui hajanaiseksi ja irtosi kronologiasta, romaanihenkilöiden psykologian tilalle tuli esineiden pikkutarkka kuvaus ja teoksella saattoi olla useita vaihtoehtoisia loppuja. Uuden romaanin edustajat eivät muodosta yhtenäistä koulukuntaa, mutta korostavat taiteen itsenäisyyttä ja pyrkivät noudattamaan sen omia lakeja. Taide ei saa olla esimerkiksi poliittisen sanoman väline. Maailma pyrittiin kuvamaan sellaisena kuin se on. Uuden romaanin ituja esiintyi jo Marcel Proustin (1871–1922), William Faulknerin (1897–1962), James Joycen (1882–1941), Franz Kafkan (1883–1924), Albert Camus’n (1913–1960) ja Samue l Beckettin (1906–1989) tuotannossa. Sen varsinaisena perustajana esiintyi Alain Robbe-Grillet (s. 1922), joka kehitteli uuden romaanin estetiikkaa teoksessa Kohti uutta romaania (Pour un nouveau roman , 1963).