Realismi
Mitä on realistinen kirjallisuus?
Erich Auerbach on kirjassaan Mimesis todennut, että realistisia piirteitä on löytynyt kirjallisuudesta aina. Realismia voi pitää esitystapana, ja sellaisena se on hyvin yleinen esimerkiksi kotimaisessa kirjallisuudessa. Taiteen ja kirjallisuuden liikkeenä realistinen kausi ajoittuu 1800-luvun puoliväliin. Jos romantiikka syntyi vastareaktiona valistukselle ja klassistiselle estetiikalle, voi hyvin myös sanoa, että realistinen tyylisuuntaus syntyi vastareaktiona romantiikan idealismille. Realistinen suuntaus nousi esiin Ranskassa. Aluksi termiä saatettiin käyttää halventavastikin, eihän ylevä taide välttämättä ollut sopiva väline kuvaamaan arkielämän karua todellisuutta.
Toden kirjallisuus
Realismia ryhdyttiin kuitenkin tavoittelemaan, realistista kirjallisuutta luonnehdittiin ”toden kirjallisuudeksi”. Realistinen taide pyrki oman aikakautensa todenmukaiseen ja objektiiviseen kuvaamiseen. Guy de Maupassant (1850–93) näkemyksen mukaan: ”Realisti ei pyri jäljentämään todellisuutta valokuvan tarkkuudella, vaan luomaan näkemyksen joka on täydempi ja elävämpi kuin todellisuus itse.” Todellisuuden täyttä kuvaa haettiin esimerkiksi tyyppien avulla. Realistit pyrkivät kuvaamaan aikakaudelle tyypillisiä ihmisiä, erilaisia persoonallisuustyyppejä.
Realismin taustalla voidaan nähdä myös yhteiskunnallisia ja aatteellisia muutoksia, jotka vaikuttivat taiteen olemukseen. Teollistuminen toi mukanaan ongelmia, joita taide ryhtyi kuvaamaan. Toisaalta vaurastuva ja kasvava porvarisväestö oli kiinnostunut erilaisesta kirjallisuudesta kuin entisaikojen suurin lukeva yleisö, aateliset. Lukutaito yleistyi ja toi uutta yleisöä kirjallisuudelle ja sanomalehdille. Poliittisemmin suuntautunut realistinen kirjallisuus kannatti kriittistä suhtautumista yhteiskuntaan.
Realistinen romaani
Romaani oli realismin laji. Honoré de Balzac (1799–1850), jo mainittu Maupassant ja Gustave Flaubert (1821–80) kuvasivat aikakautta ja ihmisiä. Flaubertin Madame Bovary ottaa myös kantaa romanttisen kirjallisuuden turmelevaan vaikutukseen: lääkärinrouva Bovary intoutuu liikaa lukemistaan päiväunelmista, hankkii rakastajan ja ajaa miehensä ja itsensä taloudelliseen ja moraaliseen vararikkoon.
Naturalismi
Realismin kaudella syntyi myös naturalismiksi kutsuttu suuntaus, joka voidaan nähdä osana realistista suuntausta. Ranskalainen Émile Zola (1840–1902) oli suuntauksen johtavia kirjailijoita ja teoreetikkoja. Realismin ja erityisesti naturalismin taustalla vaikutti Hippolyte Tainen taideteoriat, Marxin yhteiskuntafilosofia, jonka mukaan talous on kaiken ihmistoiminnan tausta ja Charles Darwinin 1859 julkaistu Lajien synty , joka määritti ihmisen paikan maailmassa kutakuinkin täydellisesti uudestaan. Ihminen ei enää ollut luomakunnan kruunu, vaan yksi laji muiden joukossa. Naturalismi halusi tarkastella ihmistä kliinisesti, ympäristön ja perimän määrittämänä. Naturalistisen romaanin historialliset taustat ja kuvauksen yksityiskohdat ovat pikkutarkkoja kuin tieteellisessä kokeessa. Naturalistinen kuvaus jätti yksittäiselle ihmiselle hyvin vähän valtaa määrätä omasta elämästään.
Realismi meillä ja muualla
Realismin ideoiden mukaista kirjallisuutta kirjoitettiin toki myös muualla kuin Ranskassa. Englantilaista George Eliotia voi pitää realistina, samoin yhdysvaltalaista Henry Jamesia. Venäjällä vaikutti omanlaisensa realistinen koulukunta. Venäläisen realismin tyylipuhdas edustaja on Leo Tolstoi (1828–1910) ja muita edustajia muun muassa Ivan Turgenev ja Nikolai Gogol.
Suomalaisen realismin tyylinäytteisiin kuuluu muun muassa Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo ja Juhani Ahon teokset.