Elokuva
Elokuva kuuluu nykyisin Suurten Taiteiden joukkoon. Paikkansa taiteiden joukossa se on ansainnut varsin myöhään kun sitä verrataan esimerkiksi kirjallisuuteen tai teatteritaiteeseen. Tärkeä syy tähän on, että elokuvataide on ikänsä perusteella nuorimpia taiteen muotoja.
Elokuvan tarkan syntyhetken määrittäminen on hankalaa. Ensimmäinen elokuvaesitys koettiin vuonna 1895, jolloin Lumièren veljekset toivat maailman uuden lumon, elokuvalumon. Jo ennen veljesten kokeiluja oli elokuvan ideaa hahmoteltu useilla eri tavoilla. Yhteistä ensimmäisille elokuvan muodoille oli niihin kuuluva lumo, maagisuus ja myyttisyys. Liikkuva kuva todellisuuden tallentajana tai todellisuuden muuttajana koettiin alussa pelottavana. Aikaa myöden katsojat oppivat erottamaan toisistaan elokuvamaailman ja todellisuuden. Kuitenkin se, mikä säilyi, oli elokuva lumoava vaikutus. Elokuva on tänä päivänä kiinteä osa globaalia viihdeteollisuutta. Uudet elokuvat markkinoidaan kansainvälisesti kaikkien tuntemien tähtien myötävaikutuksella. Elokuvan lumo on mahdollistanut sen ”vangitsemisen” yhdeksi viihteen muodoista.
Elokuvan olemuksen määrittäminen on vaikeaa ja varsinkin silloin, kun emme tiedä mistä olemus saattaa muodostua, on määrittelytehtävä lähes mahdotonta. Tässä kategoriassa pyrimme esittelemään elokuvan eri osa-alueita. Näihin kuuluvat luonnollisesti elokuvan historia, estetiikka, lajityypit ja itse elokuvat ja niiden analysoinnit ja arvostelut. Elokuvasta on kirjoitettu valtavasti ja kaiken mahdollisen sanominen elokuvataiteesta on jokseenkin mahdotonta. Kategoriamme toimii eräänlaisena sisällysluettelona elokuvan maailmaan perehdyttäessä. Jätämme sanomatta paljon, mutta se, mitä sanomme, on oleellista ja mahdollistaa entistä suuremman elokuvataiteen ymmärtämisen. Viime kädessä elokuvassa on kysymys samoista asioista kuin muissakin taiteissa: ymmärtämisestä, tulkitsemisesta, ajatusten heräämisestä ja kysymysten esittämisestä.