Katsojan aktiivinen ja kyselevä rooli

Syy-seuraussuhteella tarkoitetaan jotakin kausaalista: esimerkiksi katkaisimen alas napsauttaminen on syy sille, että lamppu syttyy. Syy-seuraussuhde on mielikuvan rakentamista joidenkin tuttujen asioiden välille. Esimerkiksi, kun näemme pommikoneen taivaalla lähestyvän kaupunkia ja kapteenin avaavan koneen alaosassa olevat luukut, tiedämme ilman näkemistäkin, mitä seuraavaksi tuolle kaupungille tapahtuu. Syy-seuraussuhteella katsoja täydentää elokuvaa ja tämä mahdollistaa ohjaajalle sen, että hän pystyy huoletta jättämään turhia tai itsestään selviä kohtauksia pois.

Kerrontaa voidaan myös muokata. On mahdollista, että katsoja saa ensin tietää seuraukset ja vasta sen jälkeen esimerkiksi takauman kautta ne syyt, jotka saivat muutokset aikaan. Kohtaus voi alkaa raunioituneesta kaupungista ja vasta myöhemmin elokuvan edetessä katsoja saa tietää, kuinka ja miksi kaikki oikein tapahtui. Syy-seuraussuhteella voidaan myös parodioida tai yllättää katsojat. Sen sijaan, että se odotettu seuraus tapahtuisi, tapahtuukin jotain muuta. Esimerkiksi pudotettu pommi ei ehkä laukeakaan ja pommikone ammutaan alas.

Kenji Mizoguchin mestarillisessa elokuvassa Saidaku ichidai onna - O’Haru – Naisen tie (1952) kerrotaan ylhäisen samurain tyttären tie prostituoiduksi käänteisesti. Näemme seuraukset, naisen muuttumisen alistetuksi ja hylätyksi prostituoiduksi ja elokuva edetessä esiin tulevat ne syyt, jotka johdattivat O’ Harun elämän tien ylhäisyydestä roskasakkiin.

Poikkeavilla ratkaisuilla on oma esteettinen merkityksensä ja katsojan tulee pysyä kerronnan mukana yllättävistä käänteistä huolimatta. Syy-seuraussuhteen muuttaminen koettelee elokuvan kerronnallista uskottavuutta, olettaen, että sitä odotetaan olevan.