Metrinen aika
Metrisellä ajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jolla mittaamme aikaa maailmassa. Se, että kello on esimerkiksi 10:48, on metristä aikaa ilmoittaen tietyn hetken yhden vuorokauden kaikista hetkistä.
Elokuvan ja metrisen ajan välinen liitos on esillä puhuttaessa elokuvan kestosta. Lyhytelokuvilla on nimensä mukaisesti vain muutamasta minuutista 10-15 minuutin kesto. Vastaavasti esimerkiksi Cecil B. DeMillen 1950-luvun mammuttielokuvien huumassa loihdittu Kymmenen käskyä (1956) kestää noin 220 minuuttia ja väliaika siihen vielä päälle. Elokuva on välttämättömästi sidottu kestonsa takia metriseen aikaan. Se ajallisuus, joka vallitsee elokuvassa (tai elokuvan maailmassa) on ns. elokuva-aikaa, lumeaikaa. Elokuvan taika alkaa aina elokuvan ajassa, näin kielikuvaannollisesti sanottuna.
Mielenkiintoisia ovat elokuvat, joihin otetaan mukaan metrinen aika. Yhdistelmä elokuvan todellisuus ja metrinen aika ”rikkovat” sitä käsitystä, että elokuvassa voi tapahtua mitä vaan, missä vaan. Erinomainen esimerkki on upeimpien nyrkkeilyelokuvien joukkoon lukeutuva Set-Up (1955), ohjaajana tänä syksynä (2005) poisnukkunut Robert Wise. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhden tunnin sisälle. Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa näemme kellotaulun, saman kellotaulun, johon elokuva myös päättyy. Toinen reaaliaikaan sijoittuvan elokuva on Fred Zinnemannin Sheriffi (1952). Molemmissa elokuvissa reaaliaikaisuudella luodaan intensiivistä jännitystä, tapahtumien aitouden tunnetta ja katsoja pääsee mukaan kahden maailman, elokuvan ja reaalitodellisuuden väliseen ”välitilaan”.
Paul Morrisseyn ja Andy Warholin elokuvassa Chelsea Girls (1966) tyydytetään voyeristisiä haluja: katsoja pääsee seuramaan yhdessä huoneessa olevien naisten jutusteluja ja touhuja 210 minuutin ajan. Tästä underground-elokuvasta tuli pituudestaan huolimatta ensimmäinen underground-genren elokuva, joka pääsi yleiseen elokuvateatterilevitykseen. Elokuvan juoni on pitkälti sen juonettomuus ja tarinan synnyttäminen katsojan itsensä toimesta.
Elokuvantekijä voi ottaa metrisen ajan kiinteästi mukaan elokuvaansa. Esimerkiksi toimintaelokuvan sankareilla on aina kiire; Bond pysäyttää pommeja viimeisillä sekunneilla, yleensä vieläpä siten, että jäljelle jäin 0,07 sekuntia. Nämä sekunnit ovat kuitenkin elokuvamaailman sekunteja. Elokuvan lumon vallassa olevat katsojat eivät sitä ajattele jännittäessään Bondin puolesta, heitä kiinnostaa vain se, että Bond ehtii ajoissa pelastamaan elokuvan naiskaunottaren...niin ja tietenkin myös maailman.