Mikä on kriitikon tehtävä?
Tänä päivänä elokuva-arvosteluihin törmää lehdessä kuin lehdessä. Niin naistenlehdet, miestenlehdet kuin iltapäivälehdet haluavat ottaa osaa ”arvostelukilpailuihin”. Myöhemmin näitä arvosteluja käytetään elokuvamarkkinoinnin välineenä. Ainoa ehto tälle on tietenkin se, että arvostelija on ollut suopea elokuvaa kohtaan. ”Uskomatonta tehosteilottelua, vuoden ehdottomasti paras elokuva!”. Tämän tapaisten arvostelujen ja ennen kaikkea niiden hyödyntäminen elokuvan markkinoinnissa on kuvottavaa ja tekee koko arvostelukulttuurille hallaa.
Elokuvakriitikon tehtävänä ei ole markkinoida elokuvaa. Elokuvakritiikin tehtävänä ei ole myötäpuhua elokuvan puolesta, ellei siihen ole aihetta. Hollywoodin kulta-aikoina lähtölaukauksen saanut tähtien jakaminen on edelleen käytössä. Tänä päivänä tähtien jakaantuminen muistuttaa yhteiskunnallista tilastoa ikäryhmistä: suurimmat pylväät ovat keskellä diagrammia. Tämä analogia tarkoittaa elokuvien kohdalla sitä, että kolmen-neljän tähden elokuvia on entistä enemmän. Elokuvien arvottamisessa viiden tähden elokuvien määrän tulisi olla pieni; pieni mutta sitäkin loistokkaampi. Jos todella on uskominen, tänä päivänä klassikoita tulee pari kuukaudessa. Ironisinta on, että arvostelijoiden näkemykset eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Naistenlehti antaa Jennifer Lopezin tähdittämälle tusinatuotteelle täydet viisi pistettä/tähteä, ja samoin perustein kuin naistenlehti tähtensä jakoi, toinen lehti antaa yhden pisteen/tähden. Samalla herää kysymys kriitikkojen tieto-ja taitotasosta. Jokainen meistä on kriitikko, mutta kuka on oikeassa, vai onko kukaan? Tämä on ikuisuuskysymys, johon vastaaminen ei välttämättä onnistukaan.
Elokuvataiteen muuttuessa elokuvaviihteeksi tuloksena on laadutonta roskaa. Valtavirrasta poikkeavien ohjaajien on entistä vaikeampaa saada rahoitusta elokuvilleen samaan aikaan kun Hollywoodissa tuotetaan 150 miljoonan dollarin hintaisia viihdepaketteja. Elokuvakulttuurin muuttuessa elokuvatehosteiden väliseksi mittelöksi ja superkalliiden ja ponnettomien tuotosten varastaessa shown, muuttuu myös arvostelukulttuuri. Arvonsa tuntevien kriitikoiden arki muuttuu puuduttavaksi. Elokuva-arkiston helmet pelastavat arjen, samoin kuin silloin tällöin televisiosta putkahtavat ajattomat elokuvaklassikot. Käsitys elokuvaklassikoista tosin on markkinatalouden lakien alla muuttunut: vaikuttaa siltä, että Free Willy, Yksin kotona tai Levottomat ovat klassikoita, ainakin jos klassikko määritellään uusintojen perusteella.
Suurin vaikutus- ja päätäntävalta on itse katsojalla. Sanoi kriitikko mitä hyvänsä, viime kädessä katsoja tekee valinnan elokuvateatterin eteisessä tai kaukosäädin kädessä. Puhutaankin paljon aktiivisesta katsojasta; katsojasta, joka on kriittinen, ajatteleva ja sivistynyt, ja joka haluaa muutakin kuin ”aivot narikkaan”-elokuvia. Ensi kerralla valintaa tehdessäsi, yllätä itsesi. Tiedä vaikka pääset ”matkalle” elokuvataiteen kiehtovaan ja avartavaan maailmaan. Mikä parasta, se matka ei pääty milloinkaan...