Mikä on rabies?
Rabiesta eli vesikauhua esiintyy yleensä eläimillä, ja tällöin siitä käytetään nimitystä raivotauti. Rabies voi tarttua myös ihmiseen. Tautia esiintyy suurimmassa osassa maapalloa. Maat, joissa ei esiinny raivotautia ovat (1998): Australia, Albania, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Japani, Kreikka, Makedonia, Manner-Espanja, Norja, Portugali, Ruotsi, Suomi sekä Uusi-Seelanti.
Pääasiassa rabiesta levittävät petoeläimet ja lepakot, vaikka lähes kaikki nisäkkäät kantavatkin virusta. Euroopassa ihmiseen tautia levittävät pääasiassa kettu, koira, kissa, supikoira sekä lepakot. Pohjois-Amerikassa levittäjinä toimivat pesukarhu, haisunäätä, lepakot, kettu ja koira, Latinalaisessa Amerikassa koira, lepakot ja kissa, sekä Aasiassa ja Turkissa koira, supikoira, naali ja susi. Afrikassa yleisimmät taudin tartuttajat ovat koira, shakaali sekä villit kissaeläimet. Tauti tarttuu eläimestä ihmiseen tavallisimmin syljen välityksellä puremasta. Tautia sairastava eläin on käytökseltään aggressiivinen ja levoton, ja se puree helposti.
Rabiesta vastaan annetaan Suomessa ennaltaehkäisevä kolmiosainen rokote jo pienille lapsille, ja tartuntariskin jatkuessa voi ottaa tehosterokotteen viiden vuoden välein. Jos tartunnan saanut eläin pääsee puremaan, ensiapuna puremakohta pestään runsaalla saippuavedellä. Tämän jälkeen on aloitettava välittömästi 24 tunnin sisällä rokotukset. Tällöin selviytymismahdollisuudet taudista ovat aina hyvät. Jos taudin oireet ehtivät puhjeta, johtaa rabies ihmisellä aina kuolemaan.