Mitä folkloristiikka on?

Folkloristiikka tutkii henkistä kansanperinnettä eli kansan arkielämässä tuottamaa, esittämää ja käyttämää tietoa. Tästä myös nimi folk (=kansa), lore (=perimätieto). Folkloristiikalla on pitkät perinteet suomalaisessa kulttuurintutkimuksessa, mitä osoittaa muun muassa sen vakiintuminen akateemiseksi tieteenalaksi jo 1800-luvulla. Tätä ennen sanallisen kansanperinteen keräämisellä oli ollut vahva asema osana kansallista identiteettityötä.

Fokloristiikan tutkimuskohde

Folkloristiikan kohde on folklore ja sen käyttäjät. Fokloren perinteenkannattajien tutkimus yleistyi vasta 1960-luvulta alkaen. Tutkimus keskittyy Suomeen ja suomen sukukieliä puhuviin kansoihin, kuten inkeriläisiin. Folkloristiikan näkökulma folkloreen pyrkii tarkastelemaan perinteen historiallisuutta ja ajallista jatkumista. Toinen keskeinen folkloristiikan kiinnostuksen kohde on folklore osana yhteisöllisyyttä.

Folklore on usein sanallisesti tai toiminnassa välittyvää perinnettä. Folklorea luonnehtii sen säilyminen kansan suullisessa toistossa, anonyymisyys sekä muistinvaraisuus. Muistinvaraisuuden vuoksi folklore elää sen perinteisestä kaavamaisuudesta huolimatta ja perinne saa erilaisia variaatioita käytön myötä. Esimerkkejä folkloresta ovat sananparret, kaskut ja tarinat, erilaiset kansanlääkinnän perinteet sekä esimerkiksi taiat. Folkloristiikka tutkii myös esimerkiksi leikkejä ja pelejä. Folkloren tehtävänä pidetään viihdyttämistä, arvojen välittämistä ja opettamista.

Folkloristiikan haasteet

Folkloristiikka on joutunut 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä vastaamaan uusiin haasteisiin. Ensinnäkin kulttuurin yksilöllistyminen on vähentänyt ennen tärkeän folkloren merkitystä ja välittymistä. Nykyään puhutaan myös folklorismista, jolla tarkoitetaan kansanperinteen esittämistä yhteydestä irrallisena erilaisissa esityksissä vaikkapa turisteille. Lisäksi folkloren sisältämä historiallinen jatkumo ja perinteen säilyttäminen on tullut toissijaiseksi nopearytmisessä ja tulevaisuuteen suuntaavassa nykykulttuurissa. Folkloren sijaan onkin alettu puhua muun muassa poploresta ja medialoresta. Folkloristiikka on kuitenkin onnistunut mukautumaan kulttuurin muutokseen ja samalla nopeasti muuttuva kansankulttuuri tarjoaa mielenkiintoisen maaperän perinteen jatkuvuuden tarkastelemiseen.

Folkloristiikan lähitieteet ja yhteiset metodit

Folkloristiikka kuuluu yhteiseen perinne- ja kulttuuritutkimuksen alaan etnologian ja kulttuuriantropologian kanssa. Muuttuneella kulttuurintutkimuksen kentällä sen lähialoja ovat myös esimerkiksi mediatutkimus. Metodisesti perinne- ja kulttuurintutkimus jakavat pitkälti lähestymistapansa. Folkloristiikalle on tyypillistä deskriptiivisyys, kenttätyöt sekä perinteen tallettaminen kuvin, äänittein ja videoin.