Mitä on karjalaisuus?

Keitä ovat karjalaiset?

Karjalaiset ovat itämerensuomalaisista kansoista monimuotoisimpia. He ovat eläneet erillisinä yhteisöinä Karjalankannaksella, Viipurinlahden ympäristössä, Laatokan pohjoisrannalla, Äänisen ympäristössä sekä Vienan rannoilla ja itäisen Suomenlahden neljällä saarella muodostamatta koskaan yhtenäistä kansaa tai valtiota. Vuosituhansien saatossa karjalaisille on kehittynyt oma monenkirjava kulttuuri ja kieli.

Jaettu maa ja kansa

Karjalan alue jaettiin Venäjän ja Ruotsi-Suomen kesken useita kertoja viime vuosituhannen aikana, ja rajat vaihtoivat toistuvasti paikkaa. Suomi liitettiin kokonaan Venäjän imperiumiin vuonna 1809, ja se itsenäistyi Venäjästä virallisesti 6.12.1917.

Suomen ja Neuvostoliiton välillä käytyjen talvisodan (1939-1940) ja jatkosodan (1941-1944) seurauksena Suomen oli luovutettava naapurivaltiolleen Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen kaupungit sekä Koiviston ja Lahdenpohjan kauppalat. Lisäksi luovutettiin 39 kokonaista kuntaa ja osia 21 kunnasta. Yli 400 000 ihmistä sijoitettiin muualle Suomeen. Lainsäädännöllä pyrittiin valvomaan siirtokarjalaisten asutuksen hoitamista ja menetetyn omaisuuden korvaamista.

Karjalaiset Venäjällä ja Suomessa

Venäjän federaation alueella elää useita pieniä väestöryhmiä, joista käytetään yhteisnimitystä Venäjän karjalaiset. Karjalan tasavaltaan kuuluvissa Vienan Karjalassa ja Aunuksen Karjalassa asuvat itäkarjalaiset, Tverin alueella Tverin karjalaiset, Valdain ja Tihvinän alueilla Novgorodin karjalaiset ja Inkerissä inkerikot.

Talvisodan alueluovutusten jälkeen Suomelle jäivät entisestä Viipurin läänistä Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan alueet, joiden väestöä pidetään Suomen karjalaisina. Sodan aikana muualle Suomeen evakkomatkoille lähteneiden karjalaisten jälkeläisiä asuu ympäri Suomea.

Kirjava kieli

Suomen sukulaiskieliin kuuluvaa karjalan kieltä puhutaan nykyisin Karjalan tasavallassa sekä Tverin Karjalassa. Karjalan kielen säilyminen on epävarmaa uusien sukupolvien ollessa koko lailla venäjänkielisiä. Karjalan kielellä sekä suomen itäisillä savolais- ja kaakkoismurteilla on paljon yhteisiä piirteitä. Vienankarjalan ymmärtäminen on suomalaiselle suhteellisen helppoa. Aunus eli livvi poikkeaa suomen kielestä huomattavasti enemmän ja tverinkarjalaa ymmärretään Suomessa vähän. Yhteistä kirjakieltä ei monimuotoiselle karjalalle ole syntynyt.

Karjalaisuuden tunnusomaisia piirteitä

Karjalaisilla on runsaasti muusta suomalaisuudesta poikkeavaa kulttuuriperintöä, kuten erityisesti entisessä Raja-Karjalassa kukoistaneet runonlaulu- ja itkuvirsiperinteet. Karjalaisesta ruokakulttuurista tunnetaan parhaiten karjalanpiirakat. Muita karjalaisia perinneruokia ovat esimerkiksi vatruskat, sultsinat ja karjalanpaisti.

Erityisesti Raja-Karjalan alueella ortodoksinen uskonto oli tärkeä osa karjalaisuutta. Venäjän karjalaisten pääuskonto on ortodoksisuus. Pohjois-Karjalassa on suhteellisen suuri ortodoksiväestö.

Karjalaisuuteen liitetään usein stereotypia iloisuudesta sekä musikaalisesta ja verbaalisesta lahjakkuudesta. Esimerkiksi hämäläisiin verrattuna karjalaisia pidetään lyhytjänteisinä ja vilkkaina. Sanonta ”Ilos ellää pittää, vaik päivää vähemmä” kuvastaa karjalaisten elämänasennetta.

Karjalaisuus tänään

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1989 Karjalan alueen entiset asukkaat jälkeläisineen ovat päässeet käymään vanhoilla kotiseuduillaan. Sen myötä Suomessa on syntynyt ns. uuskarelianismi, joka pyrkii elvyttämään Karjalan matkailua ja karjalaista kulttuuria.

Karjala-aiheinen tutkimus on lisääntynyt. Ajoittain tiedotusvälineissä käydään keskustelua luovutettujen alueiden palauttamisesta. Karjalan alueet ovat kuitenkin rappeutuneet ja niiden parannustyöt veisivät parhaimmillaankin vuosikymmeniä.