Romaniväestö Suomessa
Romanien hämäränpeittoon jäänyt historia
1500-luvulla Suomeen saapui ensimmäisiä romaniryhmiä. Romanien kulttuurista taustaa ei tunneta kuitenkaan varmasti. Kielensä puolesta kulttuuriperimä voidaan kytkeä Intiaan, josta romanien sanotaankin usein olevan alun perin lähtöisin. Romanien oletetaan lähteneen Intiasta kohti Eurooppaa 1000-luvun tienoilla. Liikkuva elämäntapa kuvasi pitkään romanien kulttuuria, mutta romaniväestö asettui lopulta paikoilleen ja kiertelevä elämäntapa jäi pitkälti historiaan. Liikkuvuutensa johdosta romanit ovat monin paikoin saaneet pitkäikäisen muukalaisen leiman. Tämä muukalaisuus yhdessä vahvan etnisen identiteetin kanssa on pitänyt romaniväestön valtaväestöille vieraana ja jopa uhkaavana.
Romanien näyttävä kulttuuri
Romaneilla on oma erityinen kulttuurinsa, jonka perinteistä pidetään yhä kiinni. Romaneilla on oma kielensä, jonka käyttö on kuitenkin melko vähäistä. Tavoitteena on ollut kuitenkin säilyttää romanikieli tulevaisuudessakin.
Romanien perinteiseen pukukulttuuriin kuuluu etenkin naisilla koristeinen ja koruille täydennetty kansanpuku. Kansanpuku – toisin kuin kansallispuku – on käytössä päivittäin, mikä onkin tehnyt romaniväestöstä näkyvän ja erottuva osan Suomea. Samanlaista erottumista ei ole esimerkiksi Ruotsin romaneilla. Miesten pukeutuminen ei eroa valtaväestön vaatetuksesta kovinkaan merkittävästi.
Romanien tapakulttuurissa korostuvat hyvin perinteiset arvot: vanhempien kunnioitus, siveellisyys, ja puhtaus. Puhtaus ilmenee perinteen ohjaamissa erottelusäännöissä, joilla pyritään järjestämään likainen ja puhdas toisistaan. Symbolinen järjestelmä muodostuu useista elementeistä, jotka kiteytyvät nimenomaan ajatukseen puhtaudesta ja järjestyksestä. Moraaliin liittyvät perinteet perustuvat kristillisiin oppeihin eivätkä ne siksi ole vieraita suomalaiselle valtakulttuurillekaan, vaikka näiden perinteiden dogmaattisesta seuraamisesta onkin luovuttu. Romaniväestön perinnettä ohjaa vahvimmin nuorten vanhempiin ja naisten miehiin kohdistama kunnioitus sekä suvun ja heimon merkitys ja sitä kohtaan tunnettu lojaalisuus.
Romanien asema Suomessa
Suomessa ja Euroopassa laajemminkin romanien asema on ollut jo varhain huono. He ovat olleet muukalaisia, joihin erilaiset epäluulot on ollut helppo kohdistaa. Myös kirkon negatiivinen suhtautuminen romaniväestöön on vahvistanut heidän asemaansa kulttuurin marginaalissa. Tämä on johtanut romaniväestön etääntymiseen valtaväestöstä, eikä yhteistä pinta-alaa kulttuurien kohtaamiselle ole välttämättä vieläkään täydellisesti löydetty.
Vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä valtion virallisissa toimenpiteissä puhuttiin romaniväestön sulauttamisesta valtaväestöön. Romaneita koskeneet poliittiset aloitteet olivat ongelmakeskeistä kriminaalipolitiikkaa ja köyhäinhoitoa. Vasta 1960- ja 70-luvuilla romanien asemaa alettiin tarkastella monikulttuurisen Suomen näkökulmasta. Romanien aiemmin heikkoja mahdollisuuksia oman perinteen ylläpitämiseen parannettiin asuntopoliittisilla ja syrjintää ehkäisevillä laeilla. 1990-luvulla romanien kulttuurin säilyttäminen ja säilymisen edesauttaminen on tullut julkiseksi tehtäväksi.
Romanikulttuurin asemaa leimaa yhä syrjivät asenteet ja perinteiden ristiriidat suomalaisen valtaväestön kulttuurin kanssa. Romanikulttuurin politisoituminen on jatkunut voimakkaana, mikä onkin parantanut heidän asemaansa. Romanien ympärillä käydyt keskustelut ovat olleet edesauttamassa muidenkin Suomen etnisten vähemmistöjen sosiaalisen aseman parantumista.