Millainen Guyana on matkakohteena?
| Pääkaupunki: | Georgetown |
| Pinta-ala: | 214 969 km2 |
| Asukasluku: | 766 000 |
| Rahayksikkö: | Guyanan dollari |
| Virallinen kieli: | englanti |
| Uskonto: | 34 % protestantteja, 33 % hindulaisia, 20 % katolilaisia, 8 % islaminuskoisia |
| Sijainti: | Etelä-Amerikan koillisrannikolla |
Nähtävyydet
Pääkaupunki Georgetown on maan ainoa suurkaupunki, josta löytyy kaunista siirtomaavallan aikaista rakennusarkkitehtuuria. Parhaat nähtävyydet ovat pääkadulla tai sen läheisyydessä, kuten goottilaistyylinen St Georgen katedraali, joka lienee maailman korkein puinen katedraali, vuonna 1833 rakennettu parlamenttitalo, sekä aivan kaupungin keskustassa Stabroek Market hienoine kellotorneineen. Museum of Guyana tarjoaa paikallisten maalausten ja veistosten näyttelyitä. Rauhallista soppea etsiville voi suositella kasvitieteellistä puutarhaa ja eläintarhaa.
Kaieteur Falls on yksi Guyanan huimimmista nähtävyyksistä, ja vetää vertoja voimassaan ja komeudessaan Niagaran ja Victorian putouksille. Putoukset ovat 250 metriä korkeat, ja parhaimmillaan miltei 100 metriä leveät ajankohdasta riippuen. Putousten ympärillä oleva luonto on koskematonta. Alueelle järjestetään matkoja pienkoneilla Georgetownista. Toinen vaihtoehto on kaksi päivää kestävä vaellus oppaan kanssa. Toinen upea käyntikohde on Orinduik Falls Brasilian rajalla.
Ruoka
Paikallisen ruoan yleisin raaka-aine on merenelävät, kuten kala. Kreolilaiset ateriat ovat myös hyvin suosittuja, kuten pippuripata, tulinen muhennos cassava-kastikkeessa. Lisäksi maassa tarjoillaan monenlaisia intialaisia ruokia kuten curryja ja rotia. Myös kiinalaista ruokaa on hyvin saatavilla.
Jano ei Guyanassa pääse iskemään, sillä tarjolla on monenlaisia juomia, kuten olutta, paikallista rommia, brandya ja viskiä, sekä hedelmäpunsseja.
Ilmasto ja maaperä
Guyanan rannikko on alavaa ja eteläosastaan mangroverämeikön peittämää. Maasto kohoaa sisämaahan päin Guyanan ylängöksi, johon yhtyvät länsirajalla Pakaraimavuoret sekä etelän Kanuku- ja Acaravuoret. Maan halki kulkeva Assequibo-joki laskee Atlanttiin. Sisämaa on suurelta osin sademetsää muutamaa kuivempaa savannialuetta lukuunottamatta.
Keskilämpötila rannikolla on tammikuussa +26 astetta, ja lokakuussa +28 astetta. Rannikon vuotuinen sademäärä on yli 3000 mm, mutta sateisuus vähenee Guyanan tasangolle noustessa.
Historia
Guyanan rannikolla asuivat karibi-, arawakki- ja warrau-intiaaneja Kolumbuksen saapuessa maahan vuonna 1498. Rämeikköinen rannikko ei kiehtonut espanjalaisia, mutta myöhemmin saapuneet britit yrittivät tunkeutua maahan. Heidän esimerkkiään seurasivat myös ranskalaiset ja alankomaalaiset, joista viimeksi mainitut onnistuivat parhaiten. Paikallisia intiaaneja käytettiin ilmaisena työvoimana rannikolle raivatuilla plantaaseilla, mutta koska intiaaneja oli suhteellisen vähän, tuotiin Länsi-Afrikasta lisää orjia töihin. Näiden mustien orjien jälkeläisiä on miltei 40 % Guyanan nykyväestöstä.
Britit miehittivät Alankomaiden Guyanan läntisen osan ja yhdistivät siirtokuntansa vuonna 1831 Brittiliäisen Guyanan siirtomaaksi. Seitsemän vuotta myöhemmin he lopettivat orjuuden, ja työvoimapulan takia palkattiin intialaisia ja kiinalaisia työntekijöitä sokeriruokoviljelmille. Guyanan alueen rikastuessa omistusoikeudet aiheuttivat yhä enemmän toraa Iso-Britannian, Ranskan ja Alankomaiden välille. Vuonna 1884 nämä kolme maata jakoivat sopimuksesta alueen keskenään. Iso-Britannia sai länsiosan, joka on nykyinen Guyana.
Brittiläinen Guyana sai itsehallinnon 1961, ja se itsenäistyi Guyana-nimisenä vuonna 1966, vaikka sen muodollisena valtionpäämiehenä oli edelleen Iso-Britannian hallitsija, jota edusti kenraalikuvernööri. Guyana julistettiin tasavallaksi 1970, jolloin se sai ensimmäisen presidenttinsä.
Maan antimet
Rannikkoalue on maanviljelyskäytössä, vientiin kasvatetaan riisiä ja sokeriruokoa, ja sokeriruo’osta valmistetaan vientiin myös rommia. Guyanan metsävarojen hyödyntäminen on vielä alkutekijöissään. Kaivosteollisuus tuottaa bauksiittia, sekä sen ohella timantteja ja mangaania. Bauksiitin ja siitä saadun alumiinin osuus maan viennistä on lähes kolmannes.