Millainen Venezuela on matkakohteena?
| Pääkaupunki: | Caracas |
| Pinta-ala: | 916 490 km2 |
| Asukasluku: | 24,2 milj. |
| Rahayksikkö: | bolívar (VEB) |
| Virallinen kieli: | espanja |
| Uskonto: | 92 % roomalaiskatolilaisia |
| Sijainti: | Etelä-Amerikan pohjoisosassa |
Nähtävyydet
Venezuelan pääkaupunki Caracas on menettänyt suurimman osan siirtomaa-ajan rakennuksistaan maanjäristyksessä, mutta myös öljylöytöjen tuomien rikkauksien aiheuttaman uudistusinnon takia. Kaupunki tarjoaa kuitenkin useita museoita, taidegallerioita ja puistoja, jotka ovat näkemisen arvoisia. Venezuelassa sijaitsevat maailman korkeimmat, Salto del Angelin putoukset, joilla on korkeutta huimat 979 metriä. Putoukset sijaitsevat maan kaakkoisosassa, Orinocon sivujoen, Caronín lisäjoessa, Churúnissa. Orinocon lisäksi voi veneretkiä tehdä Sipapo- tai Autana-joille sukeltaen syvälle Amazonin viidakkoon, joka tarjoaa upeita kasvi- ja eläinlajeja ja ehkäpä jopa vilauksen viidakon eristäytyneistä intiaaniheimoista.
Parhaat lomailumahdollisuudet ovat Venezuelan rannikolla, Karibianmeren äärellä. Rantaviivaa maalla on lähes 3000 kilometriä. Tarjolla on monenlaista aktiviteettia veneilystä ja kalastuksesta auringonpalvontaan. Rannikon pikkukaupungit henkivät siirtomaavalta-ajan muistoa vanhoine rakennuksineen. Esimerkiksi Coron kaupunki lukuisine kirkkoineen ja viihtyisine katuineen on loistava matkaajan käyntikohde. Kaupungissa on parhaiten säilynyt siirtomaa-ajan tuntu. 40 kilometriä rannikolta sijaitsee upearantainen Isla de Margarita, joka on suosittu lomakohde myös paikallisten keskuudessa. Suosittu matkailukohde on vain 12 kilometrin päässä maan korkeimmasta vuorenhuipusta, Pico Bolívarista, sijaitseva Merídan kylä. Sierra Nevada de Merída- vuoriston rinteillä voi tutustua paikalliseen kulttuuriin myös muissa pienissä kylissä.
Ruoka
Paikalliset ateriat ja välipalat sisältävät useimmiten pannukakkuja, kanaa, sikaa, nataa, keittoja ja patoja. Matkailijoille voi suositella ravintoloita, joissa tarjotaan menú del dia, erittäin halpa ateria, joka sisältää keiton ja pääruuan. Paikallisia ruokalajeja ovat mm. empanadas (eräänlainen täytetty piirakka) sekä Venezuelan kansallisruoka pabellón criollo, joka sisältää mm. nautaa, riisiä, mustia papuja ja juustoa.
Ilmasto ja maaperä
Kordillieerit kohoavat maan länsiosassa kahtena vuorijonona. Niiden välissä sijaitsee Etelä-Amerikan suurin järvi, Maracaibo. Laaja ylätasanko Llanos sijaitsee vuoriston kaakkoispuolella, ja sitä halkovat Orinocon sivujoet. Koko maan halkaiseva Orinoco laskee maan itäosassa Atlanttiin. Joen eteläpuolella kohoaa Guayanan ylänkö, jota Orinocon sivujoet myös halkovat. Ylänkö kattaa koko Venezuelan kaakkoisosan. Venezuelan vuoristoseutu on rehevää metsää, ja ylempänä rinteillä kasvavat vuoristoniityt. Llanos on suurimmaksi osaksi savannia, ja Guyanan ylängöllä savanni vaihtuu paikoin sademetsäksi, samoin Orinoco-joen varrella.
Maan ilmasto on trooppinen. Tammikuussa rannikon keskilämpötila on noin +19 astetta ja toukokuussa +22. Keskiosissa lämpötilä kohoaa maaliskuussa +30 ja kesäkuussakin +26 asteeseen. Rannikkoseutu on vähäsateisinta, vuotuinen sademäärä siellä on vain 250-500 mm. Sisämaassa sademäärät liikkuvat 1200 ja 1500 mm:n välillä, ja vuoristoseudulla voi sataa jopa yli 4000 mm vuodessa. Sateet ajoittuvat huhti-marraskuulle.
Historia
Arawakki-, palenque- ja karibi-intiaanit asuivat Venezuelan alueella Kolumbuksen pistäytyessä Orinocon suulla vuonna 1498. Seuraavana vuonna saapui Alonso de Ojeda, joka Maracaibo-järven asutukset nähdessään muisti mieleensä Venetsian kauneuden. Tästä maa sai lopulta nimensäkin, Venezuela, ”Pikku-Venetsia”. Venezuelasta alkoi uuden maailman maiden itsenäistymisaalto. Suuri vapaustaistelija Simon Bolivar oli venezuelalainen. Kun Kolumbian, Ecuadorin ja Panaman kanssa muodostettu valtioliitto hajosi, sai Venezuelakin itsenäisyytensä vuonna 1831. Itsenäisyyden aikaa varjostivat sotilasdiktaattorit ja alituiset sisällissodat. Vasta 1950-luvulla maa sai ensimmäisen demokraattisesti valitun presidenttinsä.
Venezuelasta löydettiin suuret varannot öljyä 1920-luvulla, ja huonon öljynhinnan innoittamana, Venezuelan toimesta perustettiin öljynviejämaiden järjestö OPEC. Öljynhinta nousikin 1970-luvulla nelinkertaiseksi. Öljyteollisuus on edelleen Venzuelan suurin työllistäjä.
Elinkeinot
Venezuelassa viljellään maissia, riisiä, sokeriruokoa, kahvia, kaakaota, hedelmiä ja vihanneksia, vaikkakin niillä ei ole maan vientituloille suurtakaan merkitystä. Lljanos on nautakarjanhoitoaluetta. Kaivosteollisuus tuottaa rautaa, kivihiiltä, bauksiittiä, kultaa ja timantteja. Tärkein vientituote on öljy ja öljyjalosteet, joista maa saa noin 80 % vientituloistaan.