Millainen matkakohde on Bolivia?
| Pääkaupunki: | Sucre |
| Pinta-ala: | 1 098 581 km2 |
| Asukasluku: | 8,5 milj. |
| Rahayksikkö: | Boliviano (BOB) |
| Virallinen kieli: | Espanja |
| Uskonto: | 94 % roomalaiskatolilaisia, 6 % protestantteja ja muita |
| Sijainti: | Etelä-Amerikan keskiosassa |
Nähtävyydet
Bolivia on yksi Etelä-Amerikan erikoisimmista aarteista. Se houkuttelee matkailijoita rikkaan kulttuuriperinteensä ja upeiden vuoristomaisemiensa vuoksi. Altiplanoa, karua ylätasankoa ympäröivät Andit ja Titicaca-järvi lumoavat kauneudellaan.
Vaikka Sucre on Bolivian pääkaupunki, hallinnollinen pääkaupunki on kuitenkin La Paz, joka sijaitsee kattilamaisessa laaksossa aivan lumihuippuisen Illimani-vuoren juurella. Kaupungin tärkein keskus on Plaza Murillo, jossa sijaitsevat tärkeimmät maalliset ja hengelliset rakennukset. Kaupungin tärkein katu on Choquey-joen uomaa seuraileva Prado. 3600 metriä meren pinnan yläpuolella sijaitsevan La Pazin viehätysvoima on katuelämässä, jossa värikkäästi pukeutuneet bolivialaiset kauppaavat kudottuja peitteitä, pähkinöitä, yrttejä ja villapaitoja.
Tuskin missään muualla Etelä-Amerikassa voi törmätä yhtä värikkäisiin asusteisiin ja juhlamenoihin. Maa on katolinen ja pyhimysten juhlapäiviä vietetään hulppeasti, tosin samalla muistetaan myös entisiä omia jumalia. Matkailijalle nämä värikkäät juhlat ovat upea elämys väreineen ja rikkaine perinteineen. La Pazissa on lukuisia museoita, joissa voi tutustua Bolivian arkeologiaan ja vanhoihin kulttuureihin. Sagarnagal on noitatohtorien katu, josta voi ostaa yrttejä ja taikakaluja vanhan parantamistaidon mukaan, tai tilata ”asiantuntijan” vihkimään uuden kodin tai liikkeen käyttöön. La Pazin kaupungin ulkopuolella voi mennä ihastelemaan Valla de la Lunan eli Kuulaakson omituisia, paljaita kalliomuodostelmia ja miniatyyrikanjoneita.
Titicaca on maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen, makeavetinen järvi. Järvestä 40 % kuuluu Bolivialle, loppuosa on Perun puolella. Titicaca on pyhä paikka, jumalien järvi, josta jumala Viracocha nousi. Läheisestä Copacabanan kaupungista voi matkustaa kantosiipialuksella Aurinkosaarelle, joka on inkavaltakunnan tarunomainen lähtökohta. Titicaca on aikanaan uskottu pohjattomaksi, mutta pohja löytyy noin 300 metrin syvyydestä. Järvellä voi kalastaa, ja se on muutenkin vilkkasti liikennöity. Copacabanasta löytyy myös yksi alueen merkittävimmistä pyhiinvaelluskirkoista. Andien intiaanit rakensivat aikoinaan Titicacaan kelluvia kaislasaaria, jotka toimivat pohjina niin perunapelloille kuin asutuksellekin. Titicaca-järven eteläpuolelta löytyvät Tiahuanaco-kulttuurin, alueen ensimmäisten asukkaiden, rakennusten rauniot. Alueella on säilynyt Aurinkoportti, jossa kuvataan jo ennen inkojen tuloa palvottu auringonjumala. Liikkuminen voi Boliviassa olla vaikeaa, sillä suurin osa tiestöstä on päällystämätöntä. Vuoristossa tiet ovat serpentiiniteitä. Rautatieverkosto on huono, sillä se yltää vain muutamiin kaupunkeihin. Vilkkainta on lentoliikenne. Viidakossa on mahdollisuus kulkea jokilaivoilla. Paikalliset liikkuvat useimmiten kuorma-auton lavoilla, varsinkin kaupunkien ulkopuolella.
Ilmasto ja maaperä
Länsiosa eli noin kolmannes Boliviasta on Andien ylänköä. Vuoristoalue jakautuu itäiseen ja läntiseen haaraan, joiden väliin jää Altiplanon ylätasanko. Pääosa bolivialaisista asuu ylängöllä noin 3000 metrin korkeudella meren pinnasta. Andien korkeimmat huiput Bolivian puolella lähentelevät seitsemää tuhatta metriä. Maan eteläosassa on maailman suurin suolatasanko Salar de Uyuni. Bolivian ja Perun rajalla sijaitsee Titicaca-järvi. Itäosassa maata peittää Amazonin sademetsä; kaksi kolmasosaa Boliviasta on savannia ja viidakkoa.
Vuoristossa voi erottaa kaksi selvää vuodenaikaa. Toinen on kuiva ja kylmä, paikallinen talvi, joka sijoittuu Suomen kesäkuukausien ajalle. Tällöin lämpötila laskee öisin alle nollan, ja päivisin asumiskorkeudella lämpötila vaihtelee +10-25 asteen välillä. Sucressa, Bolivian pääkaupungissa lämpötila ei laske edes öisin alle nollan, ja päivälämpötilat ovat + 15-22 asteen välillä. Kesällä vuoriston päivälämpötilat nousevat +22-40 asteen kieppeille. Itäosan viidakossa lämpötila on läpi vuoden +25-40 astetta. Kaikkien kuuminta on maan kaakkoisosassa, jossa lämpötila voi varjossakin nousta jopa +50 asteeseen. Sademäärät vähenevät pohjoisesta etelään ja idästä länteen.
Historia
Boliviassa on ollut pitkää edistyneitä kulttuureja, joista merkittävin oli Tihuanaco. 1400-luvulla alueelle levittäytyivät Inkat. 1500-luvulla espanjalaiset valloittajat, jotka tulivat hopean houkuttamina, liittivät Bolivian Perun, sittemmin La Platan, varakuningaskuntaan.
Itsenäisyystaistelunsa Bolivia aloitti jo vuonna 1809, mutta irrottautui Espanjasta vasta 1825 Simon Bolivarin avustuksella, joka luovutti maalle myös nimensä. Ennen täydellistä itsenäistymistään Bolivia solmi hetkellisen liiton Perun kanssa. Itsenäistymisensä jälkeen Bolivia menetti sodissa ja maanmyynnissä laajoja alueita. Mm. Chile valloitti alueita rannikolta löytyneen salpietarin takia 1880-luvulla. Brasilia taasen anasti alueita Amazonin kumiesiintymien takia.
Rodullisten ja kulttuuristen ongelmien takia Bolivia on kärsinyt useista vallankumouksista ja lähes kahdestasadasta vallankaappauksesta. Demokratia palautettiin Boliviaan 1980-luvulla. Bolivian väestöstä 65 % on edelleen puhdasverisiä intiaaneja, 25 % mestitsejä (valkoihoisen ja intiaanin yhteisiä jälkeläisiä) ja loput lähinnä eurooppalaisten ja aasialaisten jälkeläisiä.
Peruna ja muut maan rikkaudet
Bolivian vuoristoseudun yleisimmät juurekset ovat peruna, onhan Bolivia sentään sen kotimaa, sekä punajuuri. Itäisen Bolivian tasangoilla kasvavat perunan lisäksi maissi, ohra, vehnä, sokeriruoko, tupakka, kaakao ja kahvi, joista vientiin menevät kahvi, sokeriruoko ja hedelmät. Laittomasti viljellään kookapensasta sekä vientiin ja omaan käyttöön.
Suola on Bolivian yksi vientituote, ja lisäksi vuoriston eteläisistä osista saadaan hopeaa, tinaa, kultaa, volframia, kuparia, lyijyä, sinkkiä ja rikkiä. Bolivia tuottaa myös maakaasua ja öljyä.