Millainen matkakohde on Peru?
| Pääkaupunki: | Lima |
| Pinta-ala: | 1 285 216 km2 |
| Asukasluku: | 28 milj. |
| Rahayksikkö: | nuevo sol (PES) |
| Virallinen kieli: | espanja |
| Uskonto: | 92 % roomalaiskatolilaisia, 8 % protestantteja ja muita |
| Sijainti: | Etelä-Amerikan länsiosassa |
Nähtävyydet
Perun pääkaupunki Lima sijaitsee maan rannikolla. Sen perusti konkistadori Pizarro. Kaupungista kehittyi Perun ja Latinalaisen Amerikan metropoli. 1764 kehitys pysähtyi voimakkaan maanjäristyksen ravistellessa kaupunkia, mutta jälleenrakentamisen myötä Lima sai nykyiset, ylväät kasvonsa. Limassa ovat säilyneet siirtomaa-ajoilta San Pedron, Santo Domingon ja San Fransiscon kirkot, sekä 1700-luvulta Torre Taglen palatsi. Nykyinen hallituspalatsi ja julkiset rakennukset ovat nuorempaa perua, ja antavat kaupungille modernin metropolin piirteitä. Lisäksi kaupungissa on lukuisia kirkkoja luostareita. Nähtävyyksistä kuuluisin lienee maailmallakin tunnettu kultamuseo, jonka kulta-aarteet kertovat ennen inkoja Perussa olleista kulttuureista. Vastakohtana Liman loisteliaalle ilmeelle ovat kaupungin liepeille kohonneet slummit eli ”uudet kylät”, pueblos jóvenes.
Cuzco, vanha pääkaupunki, sijaitsee 3300 metrin korkeudessa, ja lepää inkakulttuurin jäänteiden päällä. Rakennukset on osittain pystytetty inkojen rakentamien muurien ja inkahallitsijoiden palatsien päälle. Cuzcossa voi perehtyä inkojen rakennustaitoon. Rakennelmissa kiehtovaa on myös se, miksi ne olivat pystytetty, ja kuinka ne sopivat yhteen inkojen maailmankäsityksen ja yhteiskuntarakenteen kanssa.
Cuzcoa ympäröivien kukkuloiden inkaraunioista merkittävin on Sascayhuamán, josta käsin inkat kävivät taistelua espanjalaisia valloittajiaan vastaan. 33 kilometrin päässä Cuzcosta, 500-600 metriä alempana virtaa Urumbajoki. Sen jokilaaksoa kutsutaan inkojen Pyhäksi Laaksoksi, jossa sijaitsi useita inkavaltakunnan aikaisia keskuksia ja pyhiä paikkoja.
Pisacin kylä sijaitsee Pyhässä laaksossa. Kylä on tunnettu sunnuntaimarkkinoistaan ja inkaterasseistaan. Kylän kirkossa toimitetaan ketsuankielinen jumalanpalvelus, jossa voi nähdä kylänpäälliköt hopeavartisine päällikönsauvoineen. Chichaa, inkojen terasseilla viljellystä maissista tehtyä paikallista olutta käytettiin alun perin uskonnollisissa seremonioissa. Sen valmistaminen kestää noin viikon, ja valmistumisesta ilmoitetaan talon seinistä sojottavien keppien avulla; kepin päähän sidotaan muovipussi tai kankaanpala kun olut on juomakelpoista.
Machu Picchu sijaitsee 2000 metrin korkeudella. Se pysyi yli viidensadan vuoden ajan viidakon salaisuutena. Rauniokaupunki jaksaa edelleen ihmetyttää tutkijoita ja matkailijoita. Suurimpia ihmettelyn aiheita ovat ensinnäkin se, kuinka kaupunki on voinut säilyä sellaisena kuin se nykyisyydessään on, ja kuinka inkat ovat saaneet rakentamisessa käytetyn kiviaineksen kuljetettua paikalle. Machu Picchun sijainnista päätellen se on ollut linnoituskaupunki suojana pääkaupungille Cuzcolle, mutta myös pyhäkkö ja seremoniapaikka. Rauniokaupungin keskuksen muodostaa pyhä paikka ja auringonjumalalle omistettu kivi, Intihuatana, joka toimi aurinkokellona. On arveltu, että kaupunki on autioitunut jo 1400-luvun lopulla, mutta syytä autioitumiseen ei tiedetä. Samoin ihmetyttää, kuinka kaupunki oli kadoksissa aina vuoteen 1911 asti, jolloin amerikkalainen professori Bingham miltei sattumalta löysi sen.
Ilmasto ja maaperä
Kapealla Tyynenmeren rannikkoalangolla, costalla, vallitsee hyvin kuiva ilmasto. Ilmasto johtuu rannikon edustalla kulkevasta kylmästä Perun- eli Humboldtinvirrasta. Rannikon vuotuinen sademäärä on alle 50 mm, ja keskilämpötila tammikuussa +22 astetta, heinäkuussa +16.
Andien vuoristoharjanteet kohoavat rannikon alangolta jyrkästi. Länsi-, Keski- ja Itä-Kordillieerien välissä ovat ylätasangot, sierra. Titicaca-järvi sijaitsee Bolivian vastaisella rajalla. Järven pinta on 3812 metriä merenpintaa ylempänä.
Andien Tyynenmeren puoleisten rinteiden yläosissa kasvavat niityt, alarinteillä metsät. Sademäärät täällä ovat vuosittain 600-1000 mm. Alueen keskilämpötilat ovat tammikuussa +13 astetta ja ja heinäkuussa +9 astetta.
Andien itäpuolelle jäävä tasankoa, selva, halkovat Amazonin vesistöön kuuluvat joet. Maan itäosa on hyvin kostea, ja suurelta osaltaan sademetsän peittämä. Alueen vuotuinen sademäärä on yli 2500 mm.
Historia
Peru tunnetaan inkakulttuurin valtakuntana. Mutta jo ennen inkoja Perussa oli huomattavia kulttuureita, kuten Chavínin kulttuuri 850-200 eKr., sekä tekstiileistään tunnettu Paracas-kulttuuri 200 eKr.-200 jKr. Tämän jälkeen seurasivat aina 600-700 luvulle jKr. saakka Mochika- ja Nazca-kulttuurit, jotka olivat tunnettuja pitkälle kehittyneestä rakennustekniikastaan ja taidokkaista savitöistään. 1300-luvulla Pohjois-Perussa kukoisti Chinnu-valtakunta.
Perun valtava kulta-aarre oli muinaisen inkavaltakunnan nopean tuhon syy. Konkistadori Francisco Pizarron saapuessa 1530-luvulla valtakunta oli jo heikentynyt sen omissa sisällissodissaan, ja oli helppo valloitettava. Niinpä inkakuningas Atahualpa kukistettiin ja intiaanien kulta siirrettiin espanjalaisten omistukseen. Inkojen rakennelmista tuhottiin lähes kaikki viidakon piilossa sijainnutta Machu Picchun kaupunkia lukuun ottamatta.
Siirtomaakaudella Peru oli varakuningaskunta. Itsenäiseksi tasavallaksi Peru julistautui vuonna 1821, ja espanjalaiset lyötiin lopullisesti vuoden 1834 taistelussa. Espanja tunnusti Perun itsenäisyyden vasta vuonna 1879.
Peru ja Bolivia kävivät 1879-83 tappiollisen ns. salpietarisodan Chileä vastaan. Osa menetetyistä alueista palautettiin Perulle 1929. Perulla oli myös Ecuadorin kanssa lyhyt rajasota vuonna 1995, ja rauhansopimus saatiin allekirjoitettua vasta 1998. 1900-luvun lopulla perun riesana ovat olleet panttivankiselkkaukset.
Maan elinkeinot
Perun maanviljelyn tuotteita ovat riisi, maissi, peruna, puuvilla, kahvi, sokeriruoko, tupakka, vihannekset ja hedelmät. Kalastuksella on Perulle huomattava merkitys, sillä Perunvirta on hyvin kalaisa. Eniten pyydetään sardiineja ja tonnikalaa.
Kaivostoiminta tuottaa kuparia, jonka osuus viennistä on lähes 25 %, sekä hopeaa, sinkkiä, lyijyä, rautaa, volframia ja vanadiinia. Peru tuottaa lisäksi maaöljyä.