Millainen matkakohde on Brasilia?
| Pääkaupunki: | Brasília |
| Pinta-ala: | 8 547 395 km2 |
| Asukasluku: | 157,1 milj. |
| Rahayksikkö: | real (BRC) |
| Virallinen kieli: | portugali |
| Uskonto: | 70 % roomalaiskatolilaisia, 20 % spiritistikatolilaisia, 10 % muita |
| Sijainti: | Etelä-Amerikan itäosassa |
Nähtävyydet
Matkaajia Brasiliaan vetävät sen uskomaton, vaihteleva luonto sekä sen omaperäinen kulttuuri; brasilialaiset ovat maapallon kuudenneksi väkirikkain kansakunta. Maantieteellisesti väkirikkainta aluetta on rannikko, vaikka maan pääkaupunki, Brasília, onkin sijoitettu syvälle sisämaahan.
Suurkaupungeista näkemisen arvoinen on varmasti Rio de Janeiro ja sen lähes kymmenen miljoonaa asukasta. Ainutlaatuinen näköala kaupunkiin avautuu esimerkiksi Sokeritoppavuorelta, jonne pääsee nousemaan helposti köysiradalla. Alapuolella näkyvät mm. Copacabanan ja Ipaneman hiekkarannat sekä Botafogon purjehdussatama. Sokeritoppavuorta vastapäätä kohoaa Corcovado-kukkulan eli ”Kyttyräselän” 30 metriä korkea Kristus-patsas, Rion monumentti. Kaupungissa on myös lukuisia kirkkoja ja museoita. Shoppailijalle Rio de Janeiro on verraton ostospaikka, tosin hintataso ei ole kovinkaan halpa. Riosta löytyy myös jalkapallofanille katsottavaa, kuten Maracanã-stadion, jossa pelattiin Pelén jäähyväisottelu lähes 200 000 katsojan voimin. Muuta ”urheilua” on tarjolla karnevaaleissa, jotka alkavat neljäkymmentä vuorokautta ennen pääsiäistä. Karnevaalit kestävä neljä päivää, jolloin ihmiset pukeutuvat värikkäisiin karnevaaliasuihinsa ja juhlivat samban tahdissa valaistuilla, koristelluilla kaduilla paaston alkua.
Muita kaupunkeja ovat siirtomaatyylinsä säilyttänyt Petrópolis, maan liike-elämän ja kaupan keskus São Paulo, Bahian alue ja sen pääkaupunki Salvador, ja sekä satojen pienien laivojen satama Manaus.
Iguassún putoukset sijaitsevat Brasilian ja Argentiinan rajalla etelässä. 275 yksittäistä putousta on levittäytynyt yli kolmen kilometrin alueelle, ja vesi syöksyy 90-metriseen Paholaisenkitaan luoden sen ylle lukuisia sateenkaaria. Alueella voi liikkua veneellä tai tarkastella ilmasta käsin helikopterikyydillä. Ympäröivissä sademetsissä voi käydä kävelyllä.
Brasiliassa kannattaa kulkea busseilla, sillä ne ovat yleensä hyväkuntoisia ja halpoja kulkuneuvoja. Matkustajaliikennettä maassa on vain nimeksi. Suurissa kaupungeissa kannattaa kulkea taksilla, ja myös metroa voi kokeilla kokemusten kannalta, vaikkakin itse metroverkosto on yleensä melko suppea. Henkilöautoliikenne on kaupungeissa todella vilkasta, ja suurkaupunkien aamu- ja iltaruuhkat ovat hurjaa katsottavaa. Öisin ei pidä liikkua yksin eikä varsinkaan kävellen, vaan aina mieluiten taksilla suuremmissa porukoissa. Varsinkin suurissa kaupungeissa rikollisuus taskuvarkaista aseellisiin ryöstöihin ovat yleisiä, ja siksi kannattaakin pitää järki kädessä ja huoli tavaroistaan.
Ruoka
Brasiliassa matkatessaan tuskin pystyy välttämään riisiä ja papuja, jotka löytyvät lähes jokaiselta tarjotulta aterialta. Tyypillisin brasilialainen ruoka, Rio de Janeirosta kotoisin oleva feijoada sisältää keitettyjä mustia papuja suolatun ja savustetun lihan kera. Tarjolla on yleisesti kanan ja naudan lihaa, harvemmin sikaa. Ruoka on yleensä voimakkaasti maustettua. Merenrantakaupungeissa on hyvä merenelävien tarjonta. Kasvissyöjälle löytyy runsas valikoima erilaisia kasviksia, vihanneksia, pähkinöitä ja hedelmiä. Jotkin hedelmät, kuten mansikat ja kirsikat, ovat kuitenkin kalliita, harvinaisia herkkuja Brasiliassa. Söipä mitä tahansa, on syytä muistaa että matalamman hygieniatason ja erilaisen bakteerikannan takia voi paikallisesta ruoasta saada alkuun vatsanväänteitä. Tämän takia ei vesijohtovettäkään tule juoda, vaan vain pullotettua vettä.
Juomista Brasilian suosituin drinkki on caipirinha, joka sisältää cachacaa, limeä, jäämurskaa ja sokeria. Lisäksi paikalliset oluet ovat maittavia.
Ilmasto ja maaperä
Koska Brasilia on Etelä-Amerikan suurin, ja maailman viidenneksi suurin valtio, ymmärrettävästi maisemat ja ilmasto vaihtelevat sen sisällä suuresti. Miltei puolet maan pinta-alasta peittää valtava, kuuma ja kostea ja vieläkin osin tutkimaton Amazonin sademetsä, jonka pohjois- ja itäpuolelle leviävät laajat tasangot. Pohjois-Brasiliassa on Guyanan ylänkö. Itäinen koillisalue on tiheään asuttua maanviljelysaluetta, samoin kuin rannikkokaistale, jonka sisäosissa ovat Atlantin myötäiset vuorijonot. Brasilian koilliskulman Sertao on kuiva ylänköalue, jossa miltei seitsemän kuukauden mittaisesta kuivasta jaksosta huolimatta on aika ajoin suuria tulvia. Vuorijonojen takana, alle tuhannen metrin korkeudessa sijaitsevat Keski- ja Eteläylängöt, joihin maan kaivostoiminta keskittyy, samoin maataloutta tukeva toiminta. Ennen Paraguayn rajaa on vielä Mato Grasson ylänkö.
Brasilia kuuluu trooppiseen vyöhykkeeseen aivan eteläisimpiä osiaan lukuun ottamatta. Amazonin alueella tammikuun keskilämpötila on +27 astetta ja heinäkuussa +28, eli ilmasto on tasaisen kuuma ja kostea ympäri vuoden. Sateisinta on Amazonin suulla. Rio de Janeiroon, maan keskiselle ja eteläiselle rannikolle tuo kosteutta kaakkoispasaati. Alueen keskilämpötila on tammikuussa +26 astetta, ja heinäkuussa +20. Ilmasto Etelä-Brasiliassa on talvisin, eli kesä-elokuussa viileä. Lämpötilat liikkuvat tällöin päivän + 15 asteesta öiden muutamaan lämpöasteeseen. Kesällä Etelä-osissa on tukahduttavan kuumaa, keskilämpötila tammikuussa on noin +25 astetta.
Historia
Jo ensimmäisestä portugalilaisesta tutkimusmatkailijasta lähtien ovat kaikki pyrkineet Brasiliassa aina länteen päin. Jokea pitkin sisämaahan menivät ensin kullanetsijät, sitten munkkiveljet ja orjakauppiaat. Intiaaniorjakauppaa käytiin Belemissä, mistä valkoisten taudit levisivät yhä syvemmälle viidakkoon. 1530-luvulla rakennettiin ensimmäinen lähetysasema etelään, São Vicenteen, nykyisen São Paulon läheisyyteen. Lähetysasemilta lähti toinen sisämaan valloittajien aalto lipunkantajinaan Bandeirates, valkoisten ja intiaanien jälkeläiset. 1700-luvulla Minais Geraisin kultalöytö houkutteli lisää väkeä etelään ja synnytti uusia suurkaupunkeja kuten Ouro Preton. Valloitettujen alueiden paikalliset asukkaat, intiaanit, hävitettiin lähes tyystin ja paikalle kohosi lähetysasemia.
1820-luvulla ja sen jälkeisinä aikoina Brasiliaan saapui paljon siirtolaisia, mikä näkyy vieläkin brasilialaisessa katukuvassa ihonvärien kirjona. Vaikka orjuus poistettiin ja Brasiliasta tuli tasavalta 1889, työskentelivät raskaassa, maata pyörittävässä kuminkeruussa vuosina 1890-1912 Amazonilla köyhät kautsunkerääjät, seringueirot, kumiparonien laskuun. Kumiteollisuuden viimein romahdettua Brasilian tärkeimmäksi vientituotteeksi kohosi kahvi.Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Brasilian talous romahti. Maa soti alueistaan useaan otteeseen, ja oli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella, vaikkakin armeijan vaikutus oli enemmän sisä- kuin ulkopoliittinen. Silloinen yksinhallitsija aloitti useita suuria hankkeita kuten Brasilian pääkaupungin rakentamisen. 1964 vuodesta lähtien maan johdossa vaihtelivat sotilasjuntat ja siviilipresidentit. 1985 Brasiliaan saatiin demokraattinen hallinto USA:n mallin mukaan.
Maan rikkaudet
Brasilia on maailman johtavia karjatalousmaita. Maataloutta harjoitetaan sekä idässä että etelässä, ja kasvatettavia viljelykasveja on lukematon määrä: banaani, kassava, kaakao, sokeriruoko ja kahvi. Brasilia tuottaa noin kolmanneksen maailman kahvista. Uudempia viljelykasveja ovat maissi, riisi, vehnä ja öljykasvit. Amazonin alueelta kerätään kumia, ja koska noin kaksi kolmasosaa maasta on metsän peitossa, viedään puutavaraa sekä raakapuuna että jalostettuna. Maan nimikin juontaa juurensa puuhun, sillä kova brazil-puu oli haluttua ensimmäisten maahantulijoiden keskuudessa siitä saadun punaisen väriaineen vuoksi. Kaivosteollisuus tuottaa jalometalleja, kuparia, rautamalmia ja bauksiittia.