Mistä peli on peräisin ja miten sitä pelataan?
Tuppi on perinteinen pohjoissuomalainen korttipeli. Se soveltuu erinomaisesti ajanvietteeksi, harrastukseksi tai myös puolitotiseen kilpailuunkin. Aikaa tuppipelille tulee varata riittävästi, koska pelit kestävät yleensä melko kauan, vaikka yksi jako eteneekin nopeasti. Tuppi soveltuu kahden tai neljän pelaajan pelaamaksi. Nelinpelissä kaksi pelaajaa muodostaa parin, joka pyrkii voittamaan toisen parin.
Neljän pelaajan tupessa jaetaan kaikki korttipakan 52 korttia. Jokainen saa siis 13 korttia. Tämän jälkeen on aika valita pelityyli kahdesta vaihtoehdosta: rami tai nolo. Kaikki pelaajat valitsevat näyttökortin. Musta kortti tarkoittaa nolon peliä ja punainen ramin peliä. Yhdenkin pelaajan näyttäessä punaista korttia, tulee valituksi ramin peli. Siinä tarkoituksena on kerätä mahdollisimman monia kasoja (tikkejä), jonka saa aina se pari, jonka jäsenellä on suurin kysyttyä maata oleva kortti. Nolossa peli kulkee samalla tavalla, mutta siinä tarkoituksena on välttää kasojen (tikkien) saamista. Ramia pelattaessa pelin aloittaa ramaajaa edellinen pelaaja, toisin sanoen peli aloitetaan lyömällä ramaajalle. Nolon pelissä aloittaja on jakajasta seuraavana oleva pelaaja. Muiden pelaajien tulee laittaa saman maan kortti kuin kysytään, mikäli heillä sellainen on. Mikäli sitä maata ei ole, täytyy pelaajan laittaa pöytään jokin muu kortti. Tätä sanotaan sakkaukseksi.
Pisteet lasketaan ramin pelissä siten, että ramia halunneen joukkueen voittaessa, siis kerätessä enemmän kasoja (tikkejä), lasketaan seitsemännestä alkaen jokaiselta kasalta (tikiltä) neljä pistettä. Mikäli toinen joukkue voittaa, lasketaan seitsemännestä alkaen jokaiselta kasalta kahdeksan pistettä joukkueelle. Ramipelin erikoisuus on jommankumman vastapuolen pelaajan mahdollisuus soolata. Tämä tarkoittaa sitä, että hän pelaa yksin ramanneen joukkueen pelaajia vastaan nolon tyyppistä peliä. Ennen aloitusta hän saa vaihtaa yhden omista korteistaan ja saa pariltaan yhden kortin tilalle. Tässä siis voi hankkiutua eroon jostakin sopimattomasta kortista ja saada parilta tilalle kortin, joka auttaa soolin onnistumista. Soolissa ässän arvo on yksi. Ramanneen joukkueen pelaajat aloittavat soolipelin normaaliin tapaan, siis siten, että heistä toinen laittaa ensin kortin ja toinen laittaa samaa maata olevan kortin, mikäli hänellä sitä on. Soolaajan tulisi sitten pystyä laittamaan kortti, jonka arvo on laitettuja kortteja pienempi. Sooli epäonnistuu, mikäli soolaaja joutuu ottamaan yhdenkin kasan (tikin). Soolin arvo voittaneelle joukkueelle on 24.
Saatuaan pistetilin auki joukkue on nousulla. Vain toinen joukkueista voi olla kerrallaan nousulla, koska mikäli nousulla oleva joukkue häviää pelin, se putoaa ja pisteiden laskeminen aloitetaan nollilta. Tavoitteena on saada yhtäjaksoista nousua niin pitkään, että pistemääräksi tulee vähintään 52. Tällöin vastapuolen sanotaan menneen tuppeen.
Kahden pelaajan tupessa jaetaan aluksi kuusi korttia molemmille pelaajille. Sen jälkeen valitaan neljän tuppea vastaavasti pelityyli kahdesta vaihtoehdosta ja laitetaan kolme korttia pois. Ramin pelaamisen osalta säännöt ovat paljolti neljän tupen kaltaiset. Peli jatkuu siten, että pakasta otetaan yksi kortti kerrallaan ja pelaaja katsoo sen. Hän voi joko ottaa kortin tai heittää sen pois. Mikäli hän laittaa kortin pois, hän ottaa pakasta uuden kortin, jonka hän joutuu ottamaan omaksi pelikortikseen. Mikäli hän ottaa ensimmäisen kortin itselleen, heitetään seuraava kortti pois yleensä sitä katsomatta. Tätä jatketaan kunnes pakassa on neljä korttia jäljellä. Niistä molemmat pelaajat katsovat kaksi ja laittavat toisen pois. Nyt molemmilla pelaajilla on käsissään 13 korttia ja peli jatkuu samaan tapaan kuin neljän tupessa. Myös pisteenlasku on kahden tupessa samanlainen.
Monilla paikkakunnilla toimii tuppikerhoja ja pelaamisessa järjestetään myös kilpailuja. Nykyisin myös Internetistä on löydettävissä joitakin nettipeliversioita. Parhaimmillaan peli on neljän pelaajan versiona pelattaessa asiasta innostuneella porukalla. Tuppi on periaatteiltaan yksinkertainen, mutta silti todella kiehtova ja usein tunteetkin pintaan nostava peli. Varsinkin tuppeen meneminen on monille kova pala purtavaksi.