Kuka Aleksanteri Suuri oli?

Aleksanteri eli vuosina 356–323 eKr. Hän oli Makedonian kuningas. Aleksanteri oli kuningas Filippos II:n ja epeiroslaisen prinsessan Olympiaksen poika. Filosofi Aristoteles oli Aleksanterin kotiopettajana vuodesta 343 eKr. lähtien. Nuoruusvuosinaan ja vielä hallitsijakaudellaankin Aleksanteri oli kiinnostunut tieteistä ja taiteista. Myös hänen sotataitojensa kehittymistä pidettiin tärkeänä ja hänen isänsä otti hänet jo varhain mukaan sotaretkilleen. Jo kuusitoistavuotiaana Aleksanteri sai johtaa ratsuväkeä Khaironeian taistelussa.Kuningas Filippos salamurhattiin 336 eKr. ja Aleksanteri nousi valtaistuimelle kaksikymmenvuotiaana. Hän jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä. Ensitöikseen hän kukisti kreikkalaiset. Ja vuonna 334 eKr. hän aloitti Persian valloituksen 40 000 sotilaan armeijalla. Ensimmäiset persialaisjoukot voitettiin Granikosjoella, joka on lähellä muinaista Troijaa. Voiton myötä rannikon kreikkalaiset alistuivat vapaaehtoisesti Aleksanterin ja hänen joukkojensa suojelukseen. Aleksanteri jatkoi sotaretkeään yhä syvemmälle Aasiaan. Seuraava suuri taistelu oli Issoksessa, jossa Aleksanteri löi kuningas Dareios III:n johtamat joukot. Seuraavaksi olivat vuorossa foinikialaiset kaupungit, joista Tyros teki eniten vastarintaa. Lopulta Aleksanteri saavutti myös Egyptin ja katkaisi samalla Persian yhteydet Välimerelle. Niilin suistoon Aleksanteri perusti uuden kaupungin, Aleksandrian, josta myöhemmin kehkeytyi hellenistisen kulttuurin keskus.

331 eKr. Aleksanteri jatkoi Aasian retkeään Dareios III:n rauhantarjouksesta huolimatta. Aleksanteri valloitti Babylonin, mikä mahdollisti vapaan pääsyn Persian itäosiin. Tappio oli persialaisille niin karvas, että he murhauttivat kuninkaansa. Aleksanteri otti koko Persian valtakunnan haltuunsa ja jatkoi vielä sotaretkeään Intiaan. Vuonna 326 eKr. hän voitti Induksen alueen ruhtinaita vastaan käymänsä taistelut ja hän suunnitteli etenemistä aina Gangesille asti. Miehistö nousi kuitenkin kapinaan ja hänen oli taivuttava kotimatkalle. Vuonna 323 eKr. hän saapui Babyloniaan, jonka hän oli valinnut uuden valtakuntansa pääkaupungiksi. Aleksanteri ei kuitenkaan ehtinyt hallita valtakuntaansa kuin muutaman kuukauden, kun hän kuoli 33-vuotiaana äkilliseen kuumesairauteen.

Aleksanterin maailmanvallasta ei tullut pitkäaikaista, vaan valtakunta alkoi jakaantua pian hänen kuolemansa jälkeen. Aleksanterin kulttuurillinen vaikutus jäi kuitenkin elämään valtakunnan hajoamisen jälkeen. Aleksanteri oli levittänyt valloittamilleen alueille kreikkalaista kulttuuria. Hän oli ollut suvaitsevainen persialaisille tavoille ja kohdellut persian kansalaisia tasa-arvoisina makedonialaisten ja kreikkalaisten kanssa. Siten hän oli luonnut pohjaa uudelle sekakulttuurille, hellenistiselle kulttuurille. Hellenismi pohjautui kreikkalaiselle sivistykselle, mutta omaksui vaikutteita myös itämaisista kulttuureista. Aleksanterin ajatus kosmopoliittisesta maailmanvallasta jumalkuninkaan hallitsemana, jäi elämään hellenistisessä maailmassa ja siirtyi myöhemmin Roomaan.