Mikä rautakausi oli?
Rautakausi on pronssikauden jälkeinen esihistoriallinen aikakausi. Rautakaudella aseiden ja työkalujen valmistusmateriaalina käytettiin rautaa.
Heettiläiset keksivät raudan
Etu-Aasian voimakas soturikansa, heettiläiset keksivät raudan käytön ensimmäisenä noin 1400 eKr. He onnistuivat salaamaan raudan valmistustaidon lähes kaksi sataa vuotta. Vasta 1200 eKr., kun heettiläiset olivat menettämässä valta-asemaansa, raudanvalmistustaito levisi naapurikansojen keskuuteen.
Rautakausi Euroopassa
Euroopan myöhäispronssikautisissa löydöissä on jo yksittäisiä rautaesineitä. Mutta vasta 700 eKr. rautaesineet tulivat esimerkiksi Kreikassa niin yleisiksi, että voidaan puhua rautakaudesta. Keski-Euroopan varhaisin ja tärkein raudanvalmistuskeskus oli Itävallan Alpeilla sijaitseva Hallstatt. Hallstatin piirissä syntynyt kulttuuri levisi myös muualle Eurooppaan. Myöhemmin noin 500 eKr. vahvaksi rautakautiseksi kulttuuriksi nousi kelttien parissa syntynyt LaTénen kulttuuri. Pohjoismaissa rauta yleistyi noin 300 eKr. Pohjolassa esihistoriallinen rautakauden katsotaan kestäneen aina kristinuskon saapumiseen saakka.
Rautakauden yhteisö
Varhaisen rautakauden yhteisö ei poikennut myöhäispronssikautisesta. Euroopan alueella oli suuri joukko pieniä päällikkökuntia. Rautakaudella sotaretkiä tehtiin pronssikauden tapaan, mutta nyt syynä ei ollut ase- ja työkalumetalli, sillä oli yleinen metalli ja sitä oli lähes kaikkien saatavilla. Nyt sotaretkien syynä oli maantarve. Intensiivinen maanviljely ja karjanhoito köyhdyttivät viljelymaata ja metsiä nopeasti. Rautakaudelle ajoittuvat myös suuret kansanvaellukset.
Rautakausi Afrikassa ja Aasiassa
Afrikassa raudan merkitys ihmisten elämään oli vielä suurempi kuin esimerkiksi Euroopassa, sillä Afrikassa ei tunnettu kuparin ja pronssin käyttöä. Pohjois-Afrikassa raudan sulatustaito opittiin tuntemaan viimeistään 800 eKr. Täältä tietotaito levisi vähitellen muualle Afrikkaan. 400-luvulla eKr. Länsi-Afrikassa vaikutti merkittävä Nok-kulttuuri , jonka teknologia perustui rautaan. Sitä vastoin Itä-Afrikan vanhimmat rautaesinelöydöt ajoittuvat 200-luvulle jKr. Raudanvalmistustaidon on arveltu levinneen Afrikassa sekä innovaationa yhteisöltä toiselle että väestön vaelluksen myötä. Itä-Aasiassa ja Intiassa raudan käyttöön siirryttiin samoihin aikoihin kuin Afrikassa eli noin 800-500 eKr.