Mitä on musiikkitiede ja mitä se tutkii?

Ingmar Bengtsson määrittelee musiikkitieteen kirjassa Musikvetenskap (1973), Ruotsin ensimmäisen musiikkitieteen professorin Carl-Allan Mobergin mukaan tieteelliseksi, ensisijaisesti yliopistossa tai alaan erikoistuneessa laitoksessa tapahtuvaksi, musiikin ja kaikkiin siihen liittyvien ilmiöiden tutkimiseksi.

Musiikintutkimuksen varhaisimmissa vaiheissa tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteina olivat ennen muuta ääneen ja akustiikkaan liittyvät ilmiöt, musiikin teorian ja historian lisäksi. Nykyisin musiikintutkimuksen aputieteiden kirjo on laajentunut jo sellaisiin aiheisiin, joita ei ensikuulemalta tulisi musiikkiin yhdistäneeksi.

Musiikkitieteellisen tutkimuksen piiriin on jo pitkään Suomessa kuulunut mm. musiikkikasvatus, musiikkiterapia, musiikkifysiikka, musiikkiteknologia,kansanmusiikin tutkimus, etnomusikologia, musiikkisosiologia, musiikin teorian tutkimus, työväenmusiikin tutkimus, kirkkomusiikin tutkimus, musiikkipsykologia ja, muunmuassa uutena mukaan tullut musiikkifysiologia. Toisaalta jo muinaiset kreikkalaiset uskoivat muusisten taiteiden, joihin musiikki osana kuului, eettisesti hyvää tekevään vaikutukseen, ja Pythagoras loi sellaisen pohjan musiikkiakustiikan ja -teorian tutkimukselle, jolle vieläkin nykyinen tutkimus osaltaan perustuu.