Mitä manga tarkoittaa?
Sanaa manga käytti ensimmäisen kerran kuuluisa 1700- ja 1800-luvuilla elänyt japanilainen taiteilija Hokusai , jolla hän viittasi maalaustyyliin, missä kuva syntyi kuin itsestään siveltimen johdattelemana. Sana on sittemmin levinnyt länsimaihin asti ja liitetty erottamattomasti monipuoliseen, kekseliääseen ja äärettömän kaupalliseen taidemuotoon, joka meillä tunnetaan lähinnä isosilmäisistä tyttösistä, oudosta huumorista, lastenelokuvista sekä väkivallasta ja pornosta. Termi viittaa kaikkeen japanilaiseen sarjakuvaan ja sen lukemattomiin lajityyppeihin aina kuvakirjoista taloustieteen oppikirjoihin, mutta myös ”manga-tyylisiin” länsimaisiin tuotoksiin, jossa tuon vieraan populaaritaiteen kliseitä ja omintakeista merkkikieltä käytetään.
Japani oli pitkään eristyksissä länsimaisesta kulttuurista. Japani kieltäytyi käymästä kauppaa länsimaiden kanssa, kunnes 1800-luvun puolivälissä länsimaat pakottivat maan avaamaan eräitä kauppasatamia vapaalle kaupalle. Feodaalinen Edo-kausi päättyi ja alkoi uusi Meiji-kausi, jonka aikana länsimaat pakottivat sotalaitteistonsa turvin Japanin epäedullisiin kauppasopimuksiin. Japanin täytyi nyt ottaa vastaan länsimaiden tavat ja opit, jotta voisivat niiden keinoin päästä tasa-arvoiseksi länsimaiden kanssa. Alkoi reformien ja uudistumisen kausi, jonka aikana feodaaliherrat menettivät maansa valtiolle ja samurai-luokka menetti perinteiset etunsa. Opetusjärjestelmä modernisoitiin, kuten myös armeija ja lainsäädäntö. Länsimainen kulttuuri levisi Japaniin yhdessä rysäyksessä muutaman vuosikymmenen sisällä.
Ensimmäiset amerikkalaiset sarjakuvat, jotka julkaistiin strippeinä sanomalehdissä, rantautuivat Japaniin 1900-luvun alussa, ja tapa otettiin käyttöön Japanissa. Heti alusta alkaen kuvasarjojen lukutyyli oli vastakkainen kuin länsimaisissa: kuten kanji-kirjoitus, manga luetaan nykyäänkin ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle. Todellinen mangan läpimurto ja voittokulku alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja liittyy erityisesti yhden miehen työhön.
Vuonna 1928 syntynyttä Osamu Tezukaa pidetään mangan varsinaisena luojana. Tezukan taiteesta näkyy selvästi länsimaiset vaikutteet; suureksi vaikuttajaksi tiedetään Disney n animaatiot. Tezukan hahmot olivat nopeasti piirretyn oloisia ja tyyliteltyjä, mutta hän piirsi taustat erityisen yksityiskohtaisesti – tämä ominaisuus on yhä selkeästi nähtävissä manga-sarjakuvissa. Scott McCloud selittää tämän piirteen suosiota sarjakuvamuotoisessa kuvasarjataiteen oppikirjassa Understanding Comics siten, että viitteellisesti piirretyt kasvot helpottavat samaistumista hahmoon, samalla kuin yksityiskohtaiset kasvonpiirteet saavat hahmon vaikuttamaan entistä vieraammalta. Vaikutuksen saa McCloudin mukaan aikaan se seikka, että yksilöllä on ainoastaan summittainen mielikuva omista kasvoistaan, mutta vieraan kasvot nähdään sellaisina, kuin ne todella ovat.
Tezukan erikoispiirre oli hänen sarjakuviensa monipuolisuus. Tezuka kirjoitti ja piirsi pitkiä tarinoita monissa eri lajityypeissä, mukaanlukien kauhu, tytöille suunnattu seikkailutarina, sci-fi, draama ja poikien seikkailusarjakuva. Hän loi ensimmäisen tunnetun novellin pituisen sarjakuvaseikkailun Shintakarajima (New Treasure Island). Taiteen osalta vaikuttavin piirre Tezukan sarjakuvissa oli se, että hänen onnistui avata sarjakuvakerronnan ilmaisu siirtämällä montaasin saumattomasti sarjakuvamuotoon. Nyt kuvasarja ei vain kuvannut toimintaa, vaan loi tunnelmia. Kuvaruutujen muodot ja asetukset avautuivat. Ensijulkaisustaan lähtien Tezuka oli valtavan suosittu ja tämä suosio innoitti muita taiteilijoita seuraamaan Tezukan jalanjäljissä. Animaatioversiot suosituista sarjakuvista, eli japanilaisittain anime, seurasi.
Ensimmäiset ”varsinaiset” mangat olivat suunnattu lapsille ja nuorille. Mangaan tottuneiden lasten kasvaessa kävi kuitenkin ilmi, että nuoret aikuiset olivat yhtä otollinen kohderyhmä, joten manga kehitti aikuisempaan makuun sopivia sarjoja, niistä ensimmäisten joukossa ja kuuluisimpana Go Nagain 1972 julkaisema Devilman. Tähän mennessä japanilaisen sarjakuvan ero länsimaiseen nähden oli jo silmiinpistävä sekä taiteen ja tarinoiden, jotka usein ammensivat aiheita Japanin historiasta, kulttuurista ja uskonnoista, että kerronnan osalta. Tarjonta monipuolistui ja levittäytyi kaikkiin mahdollisiin lajityyppeihin vastatakseen mahdollisimman monien kohderyhmien tarpeisiin. Sarjojen sivumäärät olivat kivunneet tuhansiin. Nopean tuotantorytmin mahdollisti yleinen avustajien käyttäminen: avustajat tussasivat ja piirsivät tarkkoja taustoja taiteilijan luonnosten mukaan. Meillä pitkistä animaatioelokuvista tuttu Hayao Miyazaki aloitti manga-taiteilijan avustajana ja saavutti suuren suosion 13 vuotta 80-luvulta lähtien kestäneellä aikuiseen makuun suunnatulla sarjallaan Nausicaa and the Valley of the Wind , joka sijoittuu ympäristökatastrofin jälkeiseen maailmaan. 70- ja 80-luvulla julkisuuteen nousivat myös monta arvostettua ja menestyksekästä naistaiteilijaa, heidän joukossaan Riyoko Ikeda, Hagio Moto ja Rumiko Takahashi. Motoa on jopa luonnehdittu ”naispuoliseksi Tezukaksi”.
Nykyään mangaa julkaistaan muun muassa viikottaisissa ”lehdissä” jotka muistuttavat enemmän puhelinluetteloja, sarjakokoelmissa, ja sanomalehtien sarjakuvaosioissa. Suurin osa taiteilijoista joko työskentelee yhtiön alaisuudessa tai myy töitään niistä kiinnostuneille julkaisijoille. Osa jopa julkaisee omia sarjakuviaan. Näitä jälkimmäisiä mangoja kutsutaan yleisnimityksellä doujinshi. Doujinshien joukossa löytyy suosittujen mangojen hahmoihin perustuvia epävirallisia sarjakuvia. Länsimaisten manga-fanien joukossa doujinshi tarkoittaakin usein juuri tällaista fani-mangaa. Näin törkeästi copyright-oikeutta loikkaavien sarjakuvien myynti olisi meillä kiellettyä. Doujinsheista monet ovat taiteilijoiden omiin hahmoihin ja maaimoihin perustuvia tarinoita ja niitä kaupitellaan vuosittaisilla sarjakuvamessuilla.
Suomessa ei vielä kymmenen vuotta sitten tunnettu mangaa juuri lainkaan. Lähin yhteys löytyi manga- ja anime-vaikutteisien japanilaisten videopelien kautta. Viime vuosina manga on murtautunut kansan tajuntaan Pokemonin ja suomenkielisten manga-käännösten kautta. Omalta osaltaan mangan tunnettavuutta ja saatavuutta ovat lisänneet sarjakuviin erikoistuneet liikkeet, jotka myyvät mangan englanninkielisiä käännöksiä, ja näiden käännösten uusi saatavuus ja halpa hinta. Manga ja anime kuuluvat yhä alakulttuuriin, mutta sen tunnettavuudessa on tapahtunut valtava muutos ja sen vaikutus länsimaissa tuotettuun sarjakuvaan tulee kasvamaan entisestään.