Sarjakuvan kieli

Sarjakuvan kieltä ymmärtämässä

Miten sarjakuvia tulisi ymmärtää? Sarjakuva on oma ilmaisumuotonsa ja sillä voidaan kertoa asioita taiteellisella tai viihteellisellä tavalla. Ymmärtämiseen sanan perusmerkityksessä voidaan katsoa ensi sijassa sisältyvän sarjakuvan oman kertomiskielen ymmärtäminen. Vasta kielen ymmärtämisen jälkeen voidaan puhua sisällöllisten merkitystasojen ymmärtämisestä.

Mitä sarjakuvan omaan kieleen sisältyy? Ruutujako on kertomisen peruselementti. Ruutujakoa taitavasti käyttämällä, piirtäjä voi dramatisoida tapahtumia tai esittää ajan kulumista, mennyttä aikaa, tulevaisuutta ja hidastuksia. Puhekuplat merkitsevät henkilöiden puhuttuja vuorosanoja, jolloin niille voidaan antaa visuaalisesti eri muotoja: huuto, kuiskaus, ajatus ja normaali puhe ovat kukin erilaisella puhekuplaviivalla ilmaistavissa. Kertojan ääni sarjakuvan tapahtumien ulkopuolelta, on useimmiten sijoitettu erilliseen ruutuun tai laatikkoonsa ajankohtaiseen sarjakuvaruutuun. Nämä ovat sarjakuvailmaisun perustavaa laatua olevia kielen muotoja. Ne ovat niin tavallisia, ettei lukija edes ajattele niitä, ellei piirtäjä poikkea niistä jollakin omaperäisellä tavalla ja astu metakielen alueelle.

Sarjakuvan kielen perusastetta syvempää tasoa edustaa sen metakieli. Sarjakuvapiirtäjä voi nimittäin tuoda sarjakuvassaan tietoisesti esille sarjakuvapiirtämisen nuo tavallisesti niin ”luonnolliset” elementit. Hahmo voi esimerkiksi kävellä ulos ruudusta tai piirtäjä voi kuvata itsensä omaan sarjakuvaansa piirtämään sarjakuvansa hahmoa. Viittauksia sarjakuvan kielen omiin ehtoihin nimitetään yleisesti metakieleksi. Kieleksi kielen alla. Sen käyttäminen voi olla harkitusti käytettynä lukijalle yllätyksellisyydessään virkistävää.

Sarjakuvailmaisussa käytetään aina omia vakiintuneita esitystapojaan kuten tukin sahaaminen merkitsee kuorsausta, kuplamainen puhekuplan viiva ajatusta, kysymysmerkki hämmästystä, vauhtiviivat liikettä, sydän rakkautta ja niin edelleen. Piirtäjä voi kuitenkin halutessaan poiketa näistä tavanomaisimmista ilmaisuista ja luoda omia tapojaan asioiden esittämiseen. Persoonallisen piirtäjän tunnistaminen sarjakuvan vakiokielen takaa perustuu piirtäjän omaan tapaan käyttää sarjakuvan kielen moninaisia mahdollisuuksia. Samoin kuin kirjallisen romaanin kirjoittajan voi tunnistaa hänen tavastaan käyttää sanoja.