Claude Monet´n elämä ja ura

Claude Monet syntyi Pariisissa vuonna 1840. Nuoruusvuotensa hän vietti Le Havressa. Töitään hän asetti näytteille ensimmäisen kerran 16-vuotiaana Rouenissa. Merkittävä askel Monetin taiteilijan uralle oli tutustuminen maalari Eugéne Boudiniin (1824-1898), jolta hän oppi öljyväritekniikan ja ulkoilmamaalauksen. Vuonna 1859 Monet ryhtyi opiskelemaan Académie suissessä. Opiskeluvuosinaan hän tutustui useisiin taiteilijoihin, kuten esimerkiksi Auguste Renoiriin (1841-1919). Monet halusi suorittaa myös asepalveluksen, mutta hän joutui keskeyttämään sen sairastuttuaan lavantautiin.

Monet´n taiteilijanura alkoi lupaavasti, mutta jatkossa taloudelliset ongelmat varjostivat hänen elämäänsä. Kriitikot odottivat nuorelta taiteilijalta paljon ja vuonna 1865 kaksi hänen maalaustaan oli esillä näyttelyssä Salongissa. Tämän vuoden jälkeen alkoivat vaikeudet. Monet´n töitä ei enää kelpuutettu Salongin näyttelyihin. Suuri yleisö ja kriitikot eivät arvostaneet taiteilijan edustamaa impressionismia. Monet´n tukena vaikeina aikoina oli Camille Doncieux, jonka kanssa hän avioitui. Vuonna 1867 heille syntyi poika, Jean. Toinen poika, Michel syntyi vuonna 1878. Camille menehtyi vuotta myöhemmin. Taiteilija otti sittemmin toisen vaimon, Alice Hocshedén.

Maalaustyyli

Monet maalasi mielellään ulkoilmassa ja erityisesti hän rakasti kukkia. Hänen maalauksistaan rakastetuimpiin kuuluvat vuosien 1903-1926 aikana syntyneet Lumpeet. Taiteilija osti itselleen suoalueen läheltä Givernyä ja teki siitä oman vesipuutarhansa. Hän vietti paljon aikaa vesipuutarhassaan. Siellä hän tarkkaili veden valoa, puiden ja pilvien heijastuksia ja kasvien aaltoilua vedessä. Monet´n maalaustapa oli nopea ja valoisa. Hän ilmaisi töissään maisemien synnyttämää tunnetta. Hän avasikin tietä abstraktille taiteelle. Maalauksissaan Monet käytti päävärejä (punaista, keltaista ja sinistä) sekä niiden vastavärejä (vihreää, violettia ja oranssia). Taiteilija omaksui yhdessä Renoirin kanssa ajatuksen, jonka mukaan esineet syntyvät valosta, kontrasteista ja lähellä olevista sävyistä. Ennen kuolemaansa Monet määritteli impressionismin olevan ”vain välitön tuntemus, jossa on kyse vaistosta.” Kuolinvuoteelle taiteilija joutui vuonna 1926.