Kuka oli Paul Klee?
Paul Klee syntyi Münchenbucsee-nimisessä pikkukaupungissa Sveitsissä 1879. Hänen vanhempansa olivat musikaalisia, ja rakkaus musiikkiin täytti myös tulevan maalarin elämän jo lapsuudesta asti. Musiikin vaikutus tuli myöhemmin näkymään maalausten sommitelmissa, aiheissa ja sisällössäkin.
1989-1901 Klee opiskeli Münchenissä ensin yksityisesti Heinrich Knirrin opissa ja myöhemmin taideakatemiassa Franz von Stuckin oppilaana. Opintojensa loppupuolella Klee innostui matkustamaan ja teki matkoja muun muassa Italiaan, josta sai visuaalisia vaikutteita ja muutenkin täydensi ja kehitti taiteellista sensitiivisyyttään. Vuonna 1902 Klee asettui Berniin. 1906 hän asetti joukon satiirisia etsauksia näytteille Münchenissä, mikä herätti suurta kiinnostusta. Pian tämän jälkeen Klee avioitui pianistina tunnetun Lily Stumpfin kanssa, ja pariskunta muutti pysyvästi taide-elämältään vilkkaampaan Müncheniin. Tulevien vuosien aikana Klee piti useita taidenäyttelyitä, loi suhteita muihin ajankohtaisiin ja vaikuttaviin taiteilijoihin sekä kehitti omaa taiteellista lahjakkuuttaan luoden useita mestariteoksia.
Kleen taiteilijapiiriin kuuluivat muun muassa Vasily Kandisky, Alexei Jawlensky, Franz Mark sekä muita avantgardisteja, joiden kanssa hän osallistui näyttelyihin Münchenissä, Berliinissä ja vieraili Pariisissa. Kleen maalausten muotokieleen vaikutti suuresti hänen Pariisissa näkemänsä Georges Braquen ja Pablo Picasson teokset. Vuonna 1924 Kleen teoksia oli esillä suuressa näyttelyssä New Yorkissa, 1925 Pariisissa Galerie Vavin-Raspail’ssa ja 1930 New Yorkissa Modernin Taiteen Museossa.
1931 Klee muutti Düsseldorfiin opettamaan Akatemiassa. Maailman poliittisesta tilanteesta johtuen hän ei kuitenkaan kauaa ehtinyt harjoittaa toimeaan, sillä pian natsit sulkivat Bauhausin ja saivat Kleen jättämään virkansa. Natsit ottivat haltuunsa 17 Kleen teosta ja asettivat ne esille näyttelyssään Entartete Kunst – rappioitunut taide 1937. Kleen elinajan päänäyttelyinä voi lähes varmuudella mainita Baselin ja Bernin vuoden 1935 ja Zürichin vuoden 1940 näyttelyt, joissa molemmissa oli esillä Kleen tuotannon mestariteoksia. Zürichin näyttely jäi viimeiseksi Kleen näkemäksi näyttelykseen, sillä kesäkuussa 1940 hän kuoli Locarnossa, Sveitsissä. Klee pysyi tuotteliaana elämänsä loppuun asti piirtäen viimeisimpinä töinään enkeleitä. Hänen viimeisenä työnään pidetään nimetöntä asetelmaa, joka sisältää piirustuksen, kuva kuvassa. Monimielisessä piirroksessa nähdään kaksi enkeliä, joista toinen on kietoutunut toisen siipiin. Enkelihahmoja yhdistää hymy.
Kleen taiteilijuutta on sanottu mystiseksi johtuen hänen arveluja herättäneestä yhteyksistä okkultismiin ja ilmestysuskoon. Hän kuului müncheniläiseen Sininen ratsastaja-ryhmään, kuten myös toinen Bauhausilainen modernisti, Kandinsky. Ryhmän ajatusten innoittamana Klee matkusti Tunisiaan, jossa sai tulevien maalaustensa suhteen kohtalokkaan värikokemuksen, jonka haltuun Klee joutui. Tästä lähtien runsas kirkkaiden värien käyttö tuli kuuluman Kleen teoksiin lähes tunnusomaisena piirteenä. Mietiskelyyn taipuvaiseksi ihmiseksi Klee eli varsin eeppisen elämän. Jäsenyys Sinisessä ratsastajassa, kuuluminen Bauhausiin ja joutuminen natsien pahamaineiseen rappiotaiteen näyttelyyn ovat kaikki modernin taiteen 1900-luvulla kulkeman sankarillisen taitelijataipaleen etappeja.