Renessanssin yleisnero
Leonardo da Vinci (1452–1519) on yksi Italian täysrenessanssin merkittävimmistä taiteilijoista – siitäkin huolimatta, että suuri osa hänen töistään oli enemmänkin suunnitelmia kuin loppuun saatettuja teoksia. Leonardo edustaa tyypillistä renessanssin taiteilijaneroa, jonka luovuus tuotti keksintöjä, taidetta, arkkitehtuurisia suunnitelmia ja taiteellisen ilmaisun ihanteita. Leonardo tunnetaan taiteensa ohella erilaisten laitteiden suunnitelmista, anatomisista tutkielmista (esim. Vitruviuksen mies) ja salakirjoituksista.
Leonardon tuotanto
Leonardon tunnetuimpia teoksia ovat Pyhä ehtoollinen , Mona Lisa ja raamatullisia aiheita kuvaavat maalaukset (esim. Pyhä Anna kolmantena). Leonardo tunnetaan taidokkaasta sommittelustaan, joka perustuu tarkkaan geometriseen suunnitelmallisuuteen. Suunnitelmallisuus on kuitenkin kätketty hahmojen sulavuuteen. Leonardo irrottautui myös Pyhässä ehtoollisessa perinteisestä kuvaustavasta ja inhimillisti pyhän ehtoollisen hetken. Ikävä kyllä hänen kokeilunhalunsa kostautui työn kohdalla pian. Pyhässä ehtoollisessa taiteilijan materiaalikokeilu osoittautui kestämättömäksi ratkaisuksi ja osa teoksen yksityiskohdista on ajan kulussa rapistunut pois. Leonardon tarkkanäköisyys ja kyky luoda tarkkoja psykologisia kuvauksia hienovaraisin keinoin on parhaimmillaan Mona Lisassa, joka onkin herättänyt sekä tieteellistä että populaaria mielenkiintoa.
Taiteellinen tekniikka
Leonardo loi maalauksessaan kolme renessanssin taiteelle tyypillistä ilmaisutapaa: chiaroscuro, sfumato ja ilmaperspektiivi. Näistä ensin mainittu tarkoittaa elävän vaikutelman synnyttämistä hienovaraisilla valon ja varjon vaihteluilla. Sfumatolla Leonardo loi töihinsä utuisen yleisilmeen, joka toi teoksiin miltei mystistä herkkyyttä. Leonardon ja koko renessanssin töille on lisäksi tyypillistä kuvan jatkuminen etäiseen maisemaan. Tämä etääntyminen tuodaan sävymaailmaa muuttamalla. Renessanssin taiteilijoista etenkin Rafael omaksui Leonardon opit töihinsä.
Leonardon taiteellinen merkitys
Leonardo oli saanut oman taiteellisen perustuksensa muun muassa Andrea del Verrocchion opissa. Näin hän tunsi taiteen perinteen ja ihanteet ja kykeni muokkaamaan taidettaan. Leonardo oli vapaa tiukoista klassisen taiteen ja keskiajan opeista. Tämän vuoksi hänestä tulikin tulevien taiteilijasukupolvien inspiraatioiden lähde. Hänen innovaationsa taiteellisessa ilmaisussa jäivät elämään renessanssin taiteeseen. Ajatus Leonardosta yleisnerona on taannut sen, että hänen tuotantonsa kiinnostaa ja kiehtoo taideyleisöä yhä.