Miten huolehtia auttajan hyvinvoinnista?
Auttajan on kyettävä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Lentokoneissa turvatoimien esittelyssä painotetaan sitä, että happinaamarien pudottua istuinten eteen on aikuisten ensin asetettava naamari omille kasvoilleen ja vasta sitten huolehdittava lasten auttamisesta. Ohje pätee myös arkielämän tilanteisiin. Vain hyvinvoiva auttaja voi olla hyödyksi muille.
Usein lähimmäisen kriisi koskettaa koko sosiaalista ryhmää. Yhden kriisi on koko ryhmän kriisi. Järkyttävä tapahtuma, kuten onnettomuus, vammautuminen tai lähimmäisen kuolema, koskettaa koko elinpiiriä. Vakavasti sairastunut ihminen on kriisin keskus, joka vie kaiken huomion ja myötätunnon. Kuitenkin sairastuneen lähimmäiset joutuvat myös kriisiin, joka voi aiheuttaa syyllisyyttä. Syyllisyys ja tunnontuskat heikentävät auttajan resursseja, joten auttajan on selvitettävä oma asemansa ja suhtautumisensa tilanteeseen.
Toisaalta akuuteissa kriisitilanteessa ei ajatella vaan toimitaan. Sitä ihmistä, joka eniten näyttää tarvitsevan apua, autetaan voimia säästämättä. Auttajan hyvinvointi on toissijainen, kunnes akuutti tilanne on ohi. Jos tilanne on akuutin vaiheen jälkeen tasaantumassa, mutta tilanne on selvästi muuttumassa pitkäkestoiseksi, on auttajan syytä alkaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan.
Ei ole kenenkään etu, että auttajasta tulee vuorostaan autettava. Joskus tämä ei ole vältettävissä, mutta monissa tapauksissa auttajan oma herääminen hyvinvoinnistaan huolehtimiseen helpottaa toimimista. Jos auttaja havaitsee saavuttaneensa omat rajansa, on syytä miettiä ammattiauttajan avun tarpeellisuutta. Omaa hyvinvointiaan ei kannata vähätellä missään tilanteissa.