Havupuut hallitsevat boreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen kasvillisuutta
Boreaalista kasvillisuusvyöhykettä kutsutaan myös taigaksi. Taiga loppuu siihen, mihin metsäraja päättyy. Pohjois-Amerikan ja Euraasian taigavyöhyke käsittää 11% maanpallon maapinta-alasta. Boreaalista kasvillisuutta ei ole löydettävissä eteläiseltä pallonpuoliskolta. Taigan talvet ovat kylmiä ja ankaria, tosin ei niin ankaria kuin tundralla. Myös kasvukasi on pidempi kuin tundralla. Vuotuinen sademäärä on vähäinen, n. 50cm. Alueilla on yleensä hapan maaperä, jossa on niukasti mineraaleja. Taigalle on tunnusomaista syvä kerros osittain lahonneita männyn ja kuusen neulasia. Joillakin alueilla esiintyy ikiroutaa, mutta sitä on yleensä vain maaperän syvissä kerroksissa. Jääkausi on muokannut alueille paljon syvennyksiä, joihin on muodostunut järviä ja lampia.
Taigalla kasvaa lehtipuita, kuten haapaa ja koivua, mutta pääasiassa aluetta hallitsevat havupuut, kuten mänty ja kuusi. Havupuut ovat hyvin sopeutuneita kylmyyteen, mm. neulasten avulla, joista haihtuu vain hyvin vähän vettä. Tämä on tärkeä selviytymiskeino taigalla, koska kylmimpinä kausina maaperän vesi on jäässä, eikä ole siten puiden käytettävissä.
Taigalta löytyy useita suuria eläinlajeja, kuten karhuja, hirviä ja susia. Suurin osa eläimistä on kuitenkin keskikokoisia tai pieniä kuten jyrsijöitä, jäniseläimiä, ilveksiä ja minkkejä. Monet lintulajit ovat muuttolintuja, mutta lämpinä aikoina lintuja voi esiintyä hyvinkin runsaslukuisesti. Hyönteisiä alueella on myös paljon, mutta vain harvat matelijat ja sammakkoeläimet selviävät taigan olosuhteissa.
Taigan lyhyt kasvukausi sekä maaperän vähäinen ravinnemäärä ovat syinä siihen, että alueella ei juurikaan voi harjoittaa maanviljelyä. Suuriakin satoja voidaan sen sijaan saada puutavarasta sekä siellä elävistä eläimistä, joiden liha ja turkikset ovat arvokkaita. Taigan metsät tuottavat myös suuria marjastus- ja sienestyssatoja.