Lehtipuut hallitsevat lehtimetsävyöhykkeen kasvillisuutta
Lehtimetsävyöhyke sijaitsee lauhkealla ilmastovyöhykkeellä, jossa vuotuinen sademäärä vaihtelee 75 ja 126cm:n välillä. Lehtimetsävyöhykeitä esiintyy Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikan ja Aasian itäosissa. Tyypillistä lehtimetsävyöhykkeelle ovat vuodenaikojen vaihtelut; lämpimät kesät ja kylmät talvet. Lehtimetsien maaperän pintakerroksissa on yleensä runsasaasti orgaanista ainesta ja syvemmällä maaperässä savikerroksia. Tyypillisin maannos lehtimetsävyöhykkeellä on ruskomaannos, joka on hyvin hedelmällinen maaperätyyppi.
Lehtimetsävyöhykkeellä hallitsevat nimensä mukaisesti monet lehtensä pudottavat lehtipuut, kuten tammi, pyökki, vaahtera, koivu ja jalava. Alueilla kasvaa myös sekämetsää sekä havupuita. Sen kasvukausi on noin 6kk.Lehtimetsävyöhykkeellä elää suuri määrä eri eläinlajeja. Eri mantereilla lehtimetsävyöhykkeiden fauna vaihtelee paljon, vaikka monia samojakin lajeja esiintyy. Tyypillisiä nisäkkäitä ovat esim. peurat, ketut ja oravat. Alueilla elää myös runsaasti eri lintu- ja hyönteislajeja.Suuri osa lehtimetsävyöhykkeen metsistä on hakattu tukeiksi ja alueita on raivattu viljelys- sekä asutusmaiksi. Alueilla, missä kasvusto on pyritty palauttamaan alkuperäiseksi, on metsä puoliluonnontilassa eli ihmisten toimesta niitä yhä muokataan paljon.
Maailmanlaajuisesti lehtimetsät olivat ensimmäisiä biomeja, joita ihmiset muuttivat viljelysmaiksi. Monia lehtimetsävyöhykkeen viljelymaita on Euroopassa ja Aasiassa viljelty tuhansia vuosia ilman, että maaperä on hävittänyt hedelmällisyyttään. Viimeisen sadan vuoden aikana intensiviinen maanviljelys on kuitenkin vähentänyt hedelmällisyyttä, paikoittain jopa 20%. Suurin osa maanviljelysalueiden vahingoista on tehty toisen maailmansodan jälkeen.