Retoriikka
Mitä retoriikka on?
Retoriikka eli puhetaito kehittyi antiikin Kreikan valtioissa. Retoriikka oli taitavien viestien tuottamiseen liittyvää pohdiskelua ja opetusta. Antiikin Kreikassa puhetaitoa opiskelivat nuoret miehet. Puhetaidon opettajia eli reettoreita oli paljon. Miehille retoriikan opiskelu takasi sen, että he saattoivat osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Hyvää puhetaitoa tarvittiin, sillä vapaat kansalaiset pitivät kaupunkikokouksia, joissa päätettiin eri asioista.
Yksi merkittävimmistä puhetaidon opettajista oli filosofi Aristoteles(384-322 eKr.), joka kirjoitti teokset Retoriikka ja Topiikka. Aristoteleelle retoriikka oli argumentaation eli perustelemisen taitoa. Aristoteles asetti tyyli-ihanteiksi selvyyden ja sopivuuden. Aristoteles korosti, että retoriikan avulla voi kumota väärän todistelun.
Keskiajalla retoriikkaa pidettiin tärkeänä kouluaineena. Opetus jaettiin kolmeen osa-alueeseen: grammatiikkaan, retoriikkaan ja dialektiikkaan. Näistä grammatiikassa keskityttiin kielioppiin ja retoriikka oli puhetaitoa. Dialektiikassa pohdittiin väittelytaitoa. Klassisen retoriikan päätavoitteena oli osoittaa, miten puheella voidaan opettaa, huvittaa ja liikuttaa kuulijoita.
Keskiajan jälkeen uudella ajalla retoriikkaa ei pidetty suuressa arvossa. Empiirikot eivät hyväksyneet retoriikan oppeja. 1800-luvun lopulla retoriikkaa ruvettiin arvostamaan uudelleen. Tähän vaikutti muun muassa työväenliikkeen synty. Oli tärkeää pystyä vaikuttamaan puheella.
1950-luvulla retoriikka alkoi muotoutua uudelleen. Ruvettiin pelkän puheen lisäksi tutkimaan muita viestinnän lajeja. Yksi antiikin retoriikan perillinen on argumentaatioanalyysi. Teoria pohtii tapoja, joilla väitteitä, ajatuksia ja vaatimuksia tehdään uskottaviksi. Retoriikan jalan jäljiltä on syntynyt myös puheviestintä.
Retoriikka ympäröi meitä päivittäin. Mainokset pyrkivät vaikuttamaan meihin, jotta ostaisimme tiettyjä palveluja ja tuotteita. Myös politiikassa retorisilla taidoilla on suuri merkitys. Vaalikampanja ei menesty, ellei ehdokas osaa esittää asiaansa vakuuttavasti ja hankkia äänestäjiä.