Millaisia tutkimuksia raskauden aikana tehdään?
Kun nainen tulee raskaaksi ensimmäistä kertaa, hän saattaa olla varsin tietämätön raskauden seurannasta, mahdollisista tutkimuksista ja monista rutiiniluonteisista kokeista ja tarkastuksista, mitä raskausaikana tehdään. Raskauden seuranta on Suomessa varsin tehokasta ja raskaana olevan naisen onkin syytä tulevan lapsensa tähden käydä säännöllisesti hänelle tarkoitetuissa kontrolleissa ja äitiysneuvolakäynneillä. Itse asiassa koskaan aikaisemmin naisen terveyttä ja vointia ei ole ehkä seurattu näin tarkasti kuin juuri raskausaikana seurataan.
Ensikertalainen käy neuvolan rutiinitarkastuksissa 10-17 kertaa. Jos nainen on synnyttänyt aikaisemminkin, tarkastuksia on hieman vähemmän, eli noin 9-13 kertaa. Raskaana olevalta naiselta otetaan lähes säännöllisesti kontrollikäynneillä ainakin verikoe, virtsanäyte ja verenpaine. Tulevan äidin hemoglobiini, veriryhmä, rhesus-tekijät, vasta-aineet, B-hepatiitti ja HIV pystytään tutkimaan verikokeiden kautta. Virtsanäyte on toinen tärkeä asia rutiinitarkastusten yhteydessä. Siitä tutkitaan valkuaisen ja sokerin määrä, joilla voi olla näytteestä löydettäessä merkitystä mahdollisissa raskausmyrkytystapauksissa tai raskauden aikaisessa diabeteksessa. Verenpaineen mittaamisesta tulee aivan joka kertainen toimenpide. Verenpaineen nousuja ja laskuja seurataan tarkasti, jotta mahdollinen raskausmyrkytys voitaisiin ennakoida. Tarkastuksissa puntarille saa nousta niin ikään joka kerran, sillä painokäyriä piirretään säännönmukaisesti. Myös vauvan sydänääniä kuunnellaan lähes jokaisen kontrollikäynnin yhteydessä.
Raskauden aikana on mahdollista osallistua myös erikseen erilaisiin tutkimuksiin. Osa niistä on varsin suositeltavia ja osa aivan vapaaehtoisia. Seulontatutkimuksista niskaturvotusseulonta, seerumiseulonta, kromosomitutkimus ja rakenneultraäänitutkimus ovat yleisimpiä. Ultraäänitutkimuksiin on suositeltavaa osallistua.
Alkuraskaudessa ultraäänitutkimus tehdään 11-14 raskausviikolla. Näin voidaan arvioida muun muassa raskauden kestoa, tarkastaa sikiöiden lukumäärä ja istukan sijainti. Niskaturvotusta tarkastellaan samassa yhteydessä. Havaitut poikkeamat niskaturvotuksen osalta saattavat johtaa lapsivesi- tai istukkanäytteen ottamiseen. Se, otetaanko näytteitä, ei ole pakollista, vaan raskaana oleva saa itse päättää asiasta. Rakenneultraäänitutkimus tehdään 18-20 raskausviikolla. Tutkimuksella voidaan selvittää sikiön rakennetta. Pää, vartalo ja raajat pystytään tutkimaan ja havaitsemaan mahdolliset rakenneviat ja poikkeamat. Kaikkia vammoja ja sairauksia ei ultaäänitutkimuksinkaan silti pystytä varmistamaan.
Nykyisin on olemassa myös kolmiulotteinen ultraäänitutkimus, jollainen on mahdollista tehdä vielä hyvin harvoissa paikoissa. Tässä ultaäänitutkimuksessa kohdun asukkaasta saadaan entistä selväpiirteisempi kuva. Jopa kasvonpiirteet saattavat tulla esiin.