Käsite- ja puhekielen taiturimainen käyttäjä

Eila Kivikk`aho (oik. Sammalkorpi) syntyi vuonna 1921 Sortavalassa. Esikoiskokoelmallaan Sinikallio hän sai julkaistua ollessaan 21-vuotias vuonna 1942, ja se herätti jo huomiota. Sinikallio sai hyvän ja kehutun vastaanoton niin lukijoilta kuin myös kirjallisuuskriitikoilta. Kokoelmassa sisälsi myös runon Nocturno, joka on noussut yhdeksi suosituimmista runoista, jossa ilmaistaan kaipausta.

Esikoiskokoelmaa seurasi kolmen vuoden tauko, ja vuonna 1945 ilmestyi toinen kokoelma, Viuhkalaulu. Kivikk`ahon runoille ominaisia piirteitä ovat niin herkkyys kuin varsin tiivis runonrakenne. Hänen runonsa ovat osaksi perinteistä runomittaa, mutta Kivikk`aho kirjoitti paljon myös vapaamittaisia runoja.

Seuraava kokoelma, Niityltä pois , ilmestyi vuonna 1951. Se sisälsi myös paljon puherytmisiä runoja, kuten myös kokoelma Parvi, joka ilmestyi vuonna 1961. Venelaulu -kokoelma oli henkilökohtaisemmista kokemuksista kumpuavaa tekstiä mitä kirjassa Niityltä pois oli ollut. Se oli ollut ennen kaikkea ajan kuvausta, ei niinkään kuvausta Kivikk`ahon henkilökohtaisista vaiheista ja tunteista.

Hän yhdistelikin paljon puherytmisyyttä ja laulullisuutta luoden näistä itselleen omimman tyylin kirjoittaa runoja. Hän käytti mielellään niin puhekielen ilmaisuja, mutta yhtä ominaista hänelle olivat myös käsitekielen käyttö teksteissä. Kokoelmissa on myös runoja, joissa näkyy myös Kivikk`ahon henkilökohtaisemmat kokemukset etenkin evakkona.

Runoilijan lisäksi Kivikk`aho toimi suomentajana. Hänen suomennoksensa ovat lasten- ja nuortenkirjoja, satuja ja tarinoita.

Eila Kivikk`aho kuoli Helsingissä vuonna 2004. Hän oli kuollessaan 83-vuotias. Elämänsä ja uransa aikana Kivikk´aho voitti Eino Leino palkinnon vuonna 1976 ja vuonna 1981 Aleksis Kiven palkinnon.