Kasvatussosiologian tutkimusalueet

Mitä ovat kasvatussosiologian tutkimusalueet?

Kasvatussosiologian tutkimuksen syntyyn on vaikuttanut vahvasti Ranskan vallankumouksen jälkeinen poliittinen myllerrys, jossa Emile Durkheim esitti kysymyksen sen aikaisen yhteiskuntajärjestelmän säilymisestä. Durkheimin ohella myös Max Weberillä on keskeinen asema kasvatussosiologian alkutaipaleella.

Kasvatussosiologian tutkimus kohdistuu sosialisaatioon yhteiskunnan rakenteita, laitoksia ja prosesseja ohjaavien ilmiöiden kautta. Sen peruskysymykset liittyvät kasvun, oppimisen ja koulunkäynnin suhteeseen sosiaalisten normien ja roolien omaksumisesta, noudattamisesta ja rikkomisesta. Kasvatussosiologia tarkastelee asioita taloustieteen, politiikan, vallankäytön, kulttuuriantropologian sekä vertailevan kasvatustieteen sekä koulutuksen historian näkökulmasta. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten ympäristö vaikuttaa ihmisen kasvuun ja millainen merkitys sosialisaatiolla ja sosiaalisella asemalla on kasvatukseen, millaisia koulun sisäiset sosiaaliset prosessit ovat, millaisia osakulttuureita koulussa voidaan havaita ja millaisia yhteyksiä ihmisen koulutuksella ja muilla sosiaalisilla prosesseilla on.

Koulutuspoliittisella tutkimuksella on keskeinen asema kasvatussosiologiassa. Kolutuspoliittisella tutkimuksella on liittymäkohtia niin sosiologiseen kuin poliittiseen tutkimukseen. Pohjoismaissa kasvatussosiologia on ollut erityisen kiinnostunut koulutuksellisesta tasa-arvosta.

Kasvatussosiologissa kaiken tutkimuksen perustana on ajatus siitä, että kaikissa yhteisoissä on olemassa jonkilainen sosiaalinen järjestelmä ja sosiaalinen rakenne. Kasvatussosiologia pyrkii selvittämään mm. erilaisten sosiaalisten statusten vaikutuksen koulutustasoon, sekä statuksen vaikutuksen yksilön sosiaaliseen asemaan erilaisissa yhteisöissä.