Uskonnon sosiologia
Mitä on uskonnon sosiologia?
Uskonnon sosiologia tutkii uskonnon ja yhteiskunnan muiden osa-alueiden, instituutioiden, ilmiöiden ja ryhmien välisiä suhteita. Uskonnollisten yhteisöjen rakenteet, käytännöt ja taustat ovat keskeisiä tutkimuskohteita. Jo sosiologian klassikkoteorioitsijoiden, Emile Durkheimin , Karl Marxin ja Max Weberin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa syntyneissä teorioissa uskonnolla oli merkittävä osa. Uudempien teorioiden kehittäjiä ovat esimerkiksi Rodney Stark , William Bainbridge ja Peter Berger.
Uskonnollisten yhteisöjen muodot. Uskonnon sosiologit jakavat uskonnolliset yhteisöt kirkkoihin tai valtauskontoihin (engl. ecclesiast), seurakuntiin (denomination), lahkoihin (sect) ja kultteihin (cult). Kultit luovat itse uuden teologiansa, kun taas lahkot pyrkivät palauttamaan valtavirtaisen uskonnon juurilleen. Toiset uskonnollisten yhteisöjen muodot kuuluvat valtavirtaan.
Uskonnon sosiaalinen tehtävä
Sosiologien tekemien havaintojen mukaan yhteiskunnalliset ja poliittiset liikkeet muuntuvat usein uskonnoiksi kun niiden tavoitteiden saavuttaminen osoittautuu mahdottomaksi ilman viittausta yliluonnolliseen. Yksi yleisimmin siteerattuja uskonnonsosiologisia teorioita uskonnollisen liikkeen kehittymisestä on Rodney Starkin ja William Bainbridgen teoksesta “ Theory of Religion ” (1987). Sen mukaan useimmat uskonnot syntyvät kultteina tai lahkoina pyrkimyksenään kompensoida näkemiään epäkohtia tai puutteita. Usein niiden periaatteet ja teologia ovat alunperin ristiriidassa yleisesti vallitsevan ajattelun kanssa.
Uskonnollisen liikkeen synty
Rodney Starkin ja William Bainbridgen psykopatologisen mallin mukaan kultit ja lahkot syntyvät perustajansa henkisen stressin seurauksena. Uskonto syntyy kompensoimaan henkilökohtaisten vaikeuksien aiheuttamaa turhautumista ja sen seurauksena uupuvaa päämäärien saavuttamista. Starkin ja Bainbridgen esittämän toisen mallin mukaan perustajat toimivat kuin yrittäjät, joille uskonto on kuluttajille markkinoitava tuote. He popularisoivat jo olemassa olevan uskonnon elementtejä yleisölle kiinnostavammiksi. Starkin ja Bainbridgen kolmas malli korostaa yhteisön sisällä syntyvän keskinäisen kiintymyksen ja tunnesiteen merkitystä, jonka seurauksena kehittyvät liikkeen teologia ja uskonnolliset rituaalit. Neljäs malli puolestaan esittää, että uskonnot syntyvät perustajan tulkitessa luonnollisen yliluonnollisena, esimerkiksi hänen selittäessään omat kykynsä jumalallisina.
Uskonnollisen yhteisön kehityskaari
Uskonnot leviävät helpoimmin valmiiden ystävyyssuhteiden kautta, mutta kasvu on silti yleensä hidasta. Uusien sukupolvien syntyessä yhteisön sisällä kulttien ja lahkojen radikaali ajatusmaailma yleensä muuttuu vanhojen jäsenten hakiessa vakiintuneempaa elämää. Yhteisöt joko häviävät tai siirtyvät lähemmäs valtavirtaa. Useimmat uskontojen perustajat elättävät toivetta koko yhteiskunnan käännyttämisestä liikkeensä uskoon, mutta todellisuudessa suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin suurista maailmanuskonnoista. Niistä useimmat ovat saavuttaneet asemansa poliittisten vaikuttajien kautta.
Uskonnon sosiologian merkitys 2000-luvulla
Uskonnon sosiologia voi tarjota tulkintoja ja teorioita uskonnon jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnallisen roolin tarkastelemiseksi. Sosiologit ovat viime vuosikymmenien aikana ennustaneet fundamentalismin nousua ja siihen liittyvää poliittista liikehdintää. Läntisten arvojen maallistumisesta huolimatta uskonnolla on edelleen tärkeä rooli ihmisten elämässä. Yhdysvalloissa kristinuskolla on merkittävä poliittinen rooli, ja kirkossa käynti on keskeinen osa paitsi uskonnollista myös sosiaalista elämää. Kristinusko on kasvattanut kannattajamääräänsä esimerkiksi Afrikassa, ja islamin vaikutukset lännessä ovat selvästi havaittavissa näkyvissä. Samalla on syntynyt kirjava joukko uusia uskonnollisia liikkeitä. Euroopassa on havaittavissa myös eri uskonnoista omaksuttujen aineksien sekoittamista oman hengellisen näkemyksen luomiseksi.