Keskiajalle tyypillisiä piirteitä

Keskiajan taiteessa hallitsivat uskonnolliset aiheet

Keskiajan maailmankuva oli kovin erilainen kuin renssanssikaudella tapahtuneiden muutosten jälkeen. Eurooppa ei ollut valtiollisesti maailmankartalla samanlainen kuin se on nykyään. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja Normandia olivat Keski-Euroopan alueita ja maita. Vasta Kaarle Suuren kuoleman jälkeen keisarikunta jakutui ja Saksa ja Ranska alkoivat kehittyä omiin suuntiinsa.

Feodalismi ja vasallisuhteet merkitsivät keskiajan yhteiskunnan valta- ja hallintasuhteita. Kirkon auktoriteettia ei saanut kyseenalaistaa. Ajan ihmiskäsityksen mukaan ihminen ei ollut maailmankaikkeuden keskiössä, vaan kaikkialla ajateltiin vallitsevan jumalallinen järjestys. Pyhiinvaellusmatkat olivat osa keskiaikaista elämää.

Huolimatta Raamatun sanoman korostamisesta, aika ei ollut rauhaisa. Varsinkin Kaarle Suuren kuoleman jälkeen viikingit, muslimit ja madjaarit levittivät hyökkäyksillään yleistä pelkoa ja levottomuutta. Ristiretkin vietiin kristinuskoa Euroopasta ”pakanamaihin”. Puhutaan ”miekkalähetyksestä”. Kuolema oli läsnä paitsi sotien ja kirkon opillisen uhmaamisen, myös 1300-luvulla mustan surman eli ruton muodossa.

Keskiajan arkkitehtuuri tavataan jaotellaan usein karolingiseen , ottolaiseen , romaaniseen ja goottilaiseen tyyliin. Keskiajan kaltaisessa maailmassa olivat uskonnolliset aiheet taiteessa mitä tärkeimmässä asemassa. Kuvataiteella oli opetustehtävä: Kirkkojen maalaukset välittivät lukutaidottomalle kansalle Raamatun sanomaa. Lasimaalaukset ja freskot sekä kirkkojen sisutukset olivat keskeisiä taidemuotoja. Lasimaalaukset toivat kirkkoihin pehmeän hämärän ja loistivat luoden harrasta tunnelmaa. Ruton eli ”mustan surman” aiheet näkyivät taiteessa erilaisina ”kuolemantanssi” -aiheina.