Surrealismi
Surrealismi syntyi 1910-luvulla yhtenä taiteen suuntauksena. Naisen kauneus on yleisesti assosioitu kukkaan. Huulet symbolisoivat surrealismia. Ennen huulia taiteessa käytetty symboli oli pikemminkin ovi. Kun huulet kuvataiteissa vihdoin erotettiin muusta vartalosta ne kulminoituivut naisen kauneuden vaikuttavaksi osaksi. Kädet taas ovat haavoittuva osa surrealismissa. Salvador Dalilla ne esimerkiksi ne on usein puristettu lantion ympärille, mutta myös irtonaisina. Ruumiillisuus on surrealismin perusta. Vartalo irroitetaan palasiksi. Tämä paloittelu voidaan referoida myös futurismiin ja kubismiin. Surrealismi kuitenkin tarjoaa illuusion.
Surrealismissa on salaisuuden idea. Esimerkiksi kuvainnollisesti ompelukone, joka ompelisi myös naisen tai tekisi hänestä kauniimman. Sananmukaisesti surrealismi tarkoittaa realismin yläpuolella olevaa, joten se on usein sidoksissa unimaailmaan ja unelmiin. Ensimmäinen näyttely oli 1925 Pariisissa surrealistisilla töillä, johon osallistuivat Hans Arp, Paul Klee, Giorgio de Chirico, Max Ernst, Joan Miro ja Pablo Picasso eri puolilta eurooppaa. Marc Chagall oli myös yksi todellisuuden laajentamiseen tai piilotajunnan kuvaamisen osallistunut taiteilija. Suomessa Otto Mäkelä mm. 1930-luvulla lukeutui surrealisteihin Edwin Lydénin kanssa.