Mitä on futurismi?

1908 Milanossa ilmestynyttä Poesia -lehteä toimittanut runoilija F. T. Marinetti jakoi kulttuurin kahteen vastakkaiseen pooliin: teknokraattiseen, moderniin luonnontieteelliseen ja humanismiin, filosofiaan sekä klassisia kauneusarvoja tunnustavaan traditioon. Marinettin julistuksessa korostettiin aggressiivista kulttuuria ja uutta kauneutta eli haluttiin haudata antiikin ja renessanssin taidekäsitykset. Uusi kauneus tarkoitti ikuisessa vauhdissa ja taistelussa syntyvää kauneutta. Stabiiliuden, rauhallisuuden ja pysyvyyden käsitteet taiteen ilmaisussa kumottiin ja tavoiteltiin muuttuvuutta, liikkuvuutta ja voimaa. Marinettin ajatuksista ilmeni myös selkeä sovinistinen sävy ja naisellisuuden halveksunta. Feminististen ajatusten hylkääminen ilmeni jopa hänen ohjelmassaan, jossa puhuttiin sodan, militarismin, anarkistisen tuhotoiminnan ja kauniin taiteen ihanihannoimisen puolesta sekä kannatettiin naisten halveksuntaa.

Alussa Marinettin näkemykset saivat kannatusta lähinnä radikaalin kirjallisuuspiirin sisällä, mutta levisivät pian myös muihin taidealoihin. Hänen näkemyksiinsä oli vaikuttanut symbolistinen runous, jonka esoteerisen todellisuuden hän kuitenkin vaihtoi uuden ajan tieteelliseen todellisuuteen. Hän vaati sanojen vapauttamista logiikan säännöistä ja esimerkiksi sidesanojen korvaamista matemaattisilla merkeillä ja tavoitteli ääni-, kuva- rytmisignaalien välisten rajojen ohenemista, mikä johtaisi vapaiden sanojen kuviin ja kuvarunoihin.Runouden vallankumouksellisilla pyrkimyksillä oli vaikutusta mm. kuvataiteeseen. Marinettin radikaaleilla ajatuksilla oli kannattajia ympäri Italiaa. Suotuisa ilmapiiri juuri Italiassa johtui ennen kaikkea sen yhteiskunnallisesta tilanteesta kulttuurisesti ja taloudellisesti muusta Euroopasta jälkeenjääneenä maana. Henkinen ilmapiiri olikin tästä syystä avoin myös kulttuuriradikaaleina pidettyjen ajattelijoiden, joiden joukosta mainittakoon Friedrich Nietzsche, Henri Bergson ja William James, vaikutukselle.

Kuvataiteilijat liittyivät futuristiseen liikkeeseen vuonna 1910. Ensimmäinen maalaustaiteen manifesti suunnattiin Italian nuorille taiteilijoille, joiden piirissä liikkeen toivottiin leviävän nopeasti. Manifestissa vastustettiin museaalista ja nekrofiilista kulttuuria, josta luovuuden koettiin puuttuvan kokonaan sekä vaadittiin antiikin ja menneisyyden palvomisen lopettamista ja akateemisen saivartelun hylkäämistä.

Tähän asti liikkeen ohjelma oli ollut hyvin abstrakti ja puhunut lähinnä henkisistä arvoista ja yhteiskunnan epäkohdista, mutta mitään tarkkaa, konkreettista suuntaa tai taiteen ilmaisutekniikkaan liittyviä ohjeita ei ollut annettu. Tähän aukkoon tarttui ensimmäisenä pariisilainen Comoedia -lehti, joka otti tehtäväkseen julkaista liikkeen konkreettisia tavoitteita. Manifestissa kirjoitettiin uuden liike-, tila-, väri- ja ihmiskäsityksen puolesta ja tavoitettiin jopa uudenlaista taiteen kohtaamistapaa katsojan ja teoksen välille. Liike, joka oli futuristien keskeinen käsite, haluttiin nostaa taiteeseen ominaispiirteeksi. Taiteessa haasteelliseksi tavoitteeksi otettiin dynaamisen ja subjektiivisen elämyksen kuvaaminen, joka syntyy liikkuvaa kuvaa katsottaessa. Taustalla on selvästi futuristien ihannoiman Henry Bergsonin ajatus todellisuuden jatkuvassa liikkeessä olevasta olemuksesta, joka voidaan tajuta vain vaistonvaraisella intuitiolla.

Futurismin vaikutukset jatkuivat 1900-luvulle ja eurooppalaiseen modernismiin. Marinettin radikaaliset ajatukset löysivät kaikupohjaa myös Venäjällä, jossa syntyi kubofuturistinen suunta. Ranskassa futuristisista ajatuksista lähti liikkeelle orfismin synty. Myös dada-liike sai monet ideansa futurismista.