Pop-taide
Pop-taiteessa 1950-60 lukujen aikana oli useita suntauksia, joissa pop-taide oli esittävää ja tietoista, realististista taidetta. Se juontuu dadasta ja useasta muusta lähteestä. Se otti aiheensa ajan hengestä, joita kuvasivat elintarvike tms. päivittäistuotteet, lehtileikkeet ja julkisuuden henkilöt. Pop-taide syntyi varsinaisesti Yhdysvalloissa ja Englannissa, nämä kaksi voidaan erotta omiksi tyyleikseen. Metaforat loistivat olemassaolollaan, koska kuva- ja mielikuvamaailma otettiin tarkkailuun. Iso-britannialainen Richard Hamilton toteutti ensimmäisen poptaiteellisen työn, joka tarkoittaa suosittua taidetta. Mikä tekee juuri nykyajan kodeista niin erilaisia, niin miellyttäviä ? -nimisessä teoksessa vuodelta 1956 oli kimmoke kaikelle poptaiteelle.
Yhdysvallat levitti tätä taidesuuntausta, jonka lähtökohtana oli kaupallisuus. Mainosten värit ja kestokulutustavaroiden aiheet kukoistavat Andy Warholin, poptaiteen keulahahmon, ja muiden töissä. Taiteilijoille mikään arkipäiväinen esine ei ollut mahdotonta ottaa taiteelliseen käyttöön. Toisaalta Mona Lisan klassikkokaan ei jäänyt huomiotta vaan se käytettiin uudestaan eri näkökulmasta tavalla, jossa ei ole jälkeäkään sen ensimmäisestä tarkoituksesta. Robert Rauchenberg tai Jasper Johns amerikkalaisina poptaiteilijoina todistivat sen myös. Teoksiin lisättiin kolmiulotteisuutta tai hyvin oikeiden näköiset tuotteet on tehty taidejäljennyksen tekniikalla ihan aidon oloisiksi. Painokuvamainen ilme oli hyvin tyypillinen kuten Roy Lichtensteinin sarjakuvapiirustuksissa.
Poptaide on yhden sukupolven ilmiö. Se ei kehittynyt sen jälkeen, kun seuraavat sukupolvet tulivat, koska se ei ole kovin syvällistä. Tyypillisenä 60-luvun taiteena, se oli aikansa ilmiö. Eroottinen lataus ja tietyt tyypilliset merkit voidaan nähdä esimerkiksi alastonkuvissaa. Erogeeniset alueet naisilla olivat paljastavia ja toisaalta pelkistettyjä. Miehillä chauvismi oli yleistä kuvissa sekä, kuten pop-taiteen kuuluukin, hieman pelkistävä ote. Poptaiteilijat kärjistivät taiteen toiminnallisuutta ajatellen, miten tehdä taiteesta toiminnallista siten, että taidetta ei tuoda hopeatarjottimella. Vaikka tyyppinä pop-taide on aika helppolukuista, se ottaa myös kantaa. Väritys on kirjasta ja tietysti positiivisuus leimaa tätä taidemuotoa. Taidesuunnan nimikin viittaa hyvin sen tarkoitusperiin.