Mitä on ekspressiivinen taide?
Ekspressionismiksi nimitetään taidesuuntaa, jolla viitataan lähinnä 1900-luvun alusta lähtien Keski- ja Pohjois-Euroopassa esiintyneisiin taiteen, kirjallisuuden ja elokuvataiteen suuntiin. Ekspressionistisen taiteen metodina oli subjektiivisen ja emotionaalisesti sävyttyneen ilmaisun kautta välittää taiteilijan sisäistä näkemystä.
Ekspressionismin henkisiksi alullepanijoiksi voidaan nimittää ajattelijat, jotka selittivät taiteen syntyvän tunteesta ja intuitiosta. Friedrich Nietzsche kuului voimakkaimpiin tämän ajatussuunnan kehittäjiin. Hänen ajatukset henkien taistelusta tai luomisesta tuhoamisen kautta kiehtoivat monia taiteilijoita ja saivat heidät entisestään voimakkaammin ajamaan uuden taidesuunnan periaatteita. Vuosisadan vaihteessa vallitsi eräänlainen Nietzsche-kultti, ja etenkin Saksassa näillä, kuten muillakin mystisillä opeilla kuten teosofialla, oli suuri vaikutus myös taiteeseen.
Kiinnostus heräsi myös Euroopan ulkopuoliseen taiteeseen ja kulttuuriin ylipäätään. Antropologinen kiinnostus sai aikaan etnograafisten museoiden perustamisen, jotka mahdollistivat muun muassa tutustumisen Afrikan ja Oseaanian primitiiviseen taiteeseen. Primitiivisyyden kautta haettiin kadotettua alkuperäisyyttä, jota tavoiteltiin muustakin ei-eurooppalaisesta taiteesta.
Van Goghin, Paul Gauguinin ja Edvard Munchin taide oli luonut pohjaa ekspressionismille. Termi alkoi vakiintua kuvataiteisiin vuonna 1911 järjestetystä ranskalaisten kubistien ja fauvistien näyttelystä Berliinissä. Ekspressionismi-sanan sanotaan ”löytyneen” Matissen kannanotosta, jonka mukaan hänen päämääränsä oli subjektiivinen ilmaisu, ”expression”. Myöhemmin samana vuonna termiä käytettiin riippumattomien taideryhmien kuten saksalaisen Die Brücke-ryhmän taiteesta, joihin termi myös samaistui hieman myöhemmin. Ekspressionismia ei otettu taidesuunnan nimenä käyttöön ranskalaisessa tai englantilaisessakaan taidesanastossa. Suomessa ja Ruotsissa termi esiintyi ensimmäisen kerran jo 1911.Die Brücken rinnalla toinen tunnettu ekspressionistinen taideryhmä oli saksalainen, vuonna 1911 Münchenissä perustettu Der Blaue Reiter-niminen ryhmä, jonka jäseniä olivat muun muassa Wassily Kandinsky, Paul Klee ja Gabriele Münter. Ryhmän taiteellisessa ohjelmassa näkyi spiritualismin ja mystisismin vaikutteita. Todellisuutta kuvattiin etääntyneillä muodoilla ja väreillä, jotka ilmaisivat henkistä ja ei-näkyvää sisältöä. Ilmaisun tuli syntyä taiteilijan sisäisestä palosta ja voimasta, ei ulkoisen maailman tahdosta. Kandinsky omaksui ekspressionistisen tyylin niin, että siirtyi esittävien aiheiden fragmenteista täyteen abstraktioon. Muita tyylillisiä vaikutteita ryhmän jäsenet saivat muun muassa kubismista ja Delaunayn orfismista. Der Blaue Reiter ei säilynyt ryhmänä pitkään ja hajosi jo vuonna 1914.
Ensimmäinen maailmansota vaikutti myös ekspressionistien elämään, ja useat taiteilijat joko muuttivat sotaa pakoon (kuten Kandinsky Venäjälle) tai kaatuivat sotilaina. Sota sai aikaan myös sen, että monet ekspressionistit saivat uusia kiinnostuksen kohteita taiteessaan. Muun muassa saksalainen menneisyys, gotiikka ja romantiikan taide koettiin kiinnostavina ja innostivat taiteilijoita kokeilemaan uusia taidetyylejä. Myös vallankumoukselliset ja yhteiskuntakriittiset ajatukset näkyivät taiteessa yhä useammin, mistä todisteena perustettiin sosialistisesti suuntautunut November-ryhmä. Tämän ryhmän tarkoitus oli yhdistää ekspressionistit, kubistit ja futuristit vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteiden nimissä. 1920-luvun puolivälissä saksalainen ekspressionismi taidetyylinä oli lopulta menettänyt valtansa ja osa siitä sulautui realistiseen suuntaukseen, uusasiallisuuteen.
Pohjoismainen ekspressionismi sai enimmät vaikutteensa ranskalaisilta fauvisteilta. Ruotsissa Matissen oppilaiksi voidaan nimetä Isaac Grünewald, Leander Enström ja Nils von Dardel. Suomessa ekspressionistista taidetta tekivät Juho Mäkelä, Valle Rosenberg ja Tyko Sallinen. Vuonna 1916 suomalainen ekspressionistien ryhmä yhdistyi Sallisen johtamaan Marraskuun ryhmään ja taidesuunnan perinne näkyi vielä Ernst Krohnin, Sakari Tohkan ja Sven Grönvallin 1933 perustamassa Lokakuu-ryhmässä. 1970-ja 1980-lukujen eurooppalainen uusekspressionismi sai kannatusta Suomessa, ja näkyvimpiä tämän taidesuunnan taiteilijoita ovat muun muassa Leena luostarinen, Teemu Saukkonen ja Markku Kolehmainen.