Picasson kubismi
Sanasta kubismi tulee varmasti suurimmalle osalle ihmisistä ensimmäiseksi mieleen Pablo Picasso. Espanjalaissyntyinen Pariisissa vaikuttanut taiteilija, jonka kerrotaan sanoneen: ”Minä en etsi, minä löydän”. Picasso haki omaan taiteeseensa innoitusta Afrikan primitiivisestä taiteesta, mutta kubismi ei syntynyt pelkästään siitä eikä Picasso merkittävyydestään huolimatta ole suinkaan ainoa kubisti. Kubismin varhaisvaiheessa Picasso ja Georges Braque maalasivat hyvin samankaltaisia töitä, mutta se ei ole ihme, sillä he toimivat yhdessä. Maalauksista on jopa vaikea erottaa, kumman taiteilijan käsialaa ne ovat. Braque jäi Picassoa tuntemattomammaksi, vaikka oli mukana varhaisvaiheesta saakka.
Kubismi esittää esineitä eri kuvakulmista - samaan aikaan. Kubistisen teoksen katsojan tulee ottaa huomioon ajan ulottuvuus. Kuvattua esinettä ikään kuin kierretään ympäri ja eri puolet kuvataan eri kuvakulmista. Lopullisen kuvan tarkastelu on katselijalle luonnollisesti saman hetken kokemus. Kubistinen maalaus on osittain visuaalinen kokonaisuus ja osittain todellisen esineen, malliansa jäljittelevä kuvaus. Kubistit eivät kuvaa maailmaa perinteiseen tapaan sitä joko ulkoisesti imitoiden , ”näköisenä” eivätkä ekspressiivisesti taiteilijan sisäistä maailmaa jäljittelemällä, ”tunteena” . Kubismi on jotakin näiden ääripäiden väliltä. Kubismi toi siksi taiteeseen jotain uutta. Tällä tavalla ei ollut aikaisemmin esitetty maailmaa.
1907 Picasson maalaaama Avignonin naiset on käännekohta paitsi Picasson omassa taiteessa, myös kubistisen ilmaisun läpimurtoteos. Muotokieli nousee Avignonin naisiset - teoksessa samalla osittain primitiivisestä taiteesta. Taulu sai aikanaan paljon huomiota osakseen uudenlaisena aiheen käsittelytapana. Jotkut järkyttyivät sen ”rumuudesta”. Taulu aiheutti paljon keskustelua. Nyt maalaaminen ikään kuin ”vapautui” kaikenlaisesta jäljittelystä ja toimi omilla ehdoillaan.
Kubismin syntyyn liittyy Picasson taiteilijapersoonallisuus. Persoonallisuus oli niin voimakas, että siksi kubismi usein helposti samaistetaan pelkästään Picasson taiteeseen. Picasso ei lapsena pärjännyt kovin hyvin ”normaalissa” koulussa eikä oikein sopeutunut taidekouluunkaan. Taiteellinen lahjakkuus oli kuitenkin ilmeistä ja yhdistyi vahvoihin luonteenpiirteisiin. Taidekoulun jättäminen liittyi siihen, ettei koululla ollut Picassolle ”enää mitään opetettavaa”.
Hänen elämänsä oli suorastaan myrskyisää ja elämäntarinan vaiheet sijoittuvat eri puolille Eurooppaa, muun muassa Pariisiin. Ajankohtaan, jolloin kubismi syntyi, liittyivät vuosisadan alkupuolen sodat ja vasemmistoaate Euroopassa. Ne näkyvät Picassonkin maalausten aiheissa. Guernica vuodelta 1937 kertoo sodan järjettömyydestä. Picasso liittyi kommunistipuolueeseen ja liikuskeli vaihtelevissa piireissä, joihin kuului eri alojen taiteilijoita, taidekauppiaita ja kulttuurielämän vaikuttajia kuten Gertrude Stein.
Espanjalaissyntyisenä ja härkätaisteluista kiinnostuneena Picasso kuvasi itseäänkin tarunomaisen Minotauroksen hahmossa teoksessaan Minotauros ryöstää naisen. Minotauros on puoliksi härkä, puoliksi ihminen. Tämä kertoo jotakin Picasson asenteista ja minäkuvasta. Picasson yksityiselämä, jos sitä voi sellaiseksi kutsua, oli ailahtelevaa ja siihen liittyi monta naista. Kuvaavaa on, että elämänkerran kirjoittaja Arianna Stassinopoulos Huffington on nimennyt Picassosta kertovan kirjansa alaotsikoksi Nero ja paholainen kuvaten taiteilijan elämässä vallinneita ristiriitoja. Picasso jätti jälkeensä osoituksena luovuudestaan taideteoksia ja omaisuutta, mutta toisaalta paljon henkistä tuskaa vaikutuspiiriinsä liittyneisiin ihmissuhteisiin ja jopa omiin jälkeläisiinsä.