Ainoa synnyttävä kalamme
Taksonomisesti kivinilkkojen (Zoarcidae) 150-lajinen heimo kuuluu nykyään ahvenkalojen (Perciformes) lahkoon. Välillä heimo on luettu kuuluvaksi turskakaloihin (Gadiformes), mutta nykyisin sen katsotaan kuuluvan ahvenkaloihin. Heimon ainoa Itämeressä elävä laji, pienikokoinen kivinilkka on huomaamaton ja huonosti tunnettu mereinen kalalaji. Kivinilkkaa esiintyy koko Suomen merialueella, mutta Perämerellä se on muuta merialuetta harvinaisempi.
Ulkonäöltään kivinilkka on mademainen, pieni, hoikka ja pitkänomainen kala, jonka selkäevä on hyvin pitkä. Kivinilkalla ei ole selvää, erillistä pyrstöevää. Ruumiin alapinnalla peräaukon kohdalta alkava eväreunus jatkuu nuolenmuotoiseen pyrstöön saakka. Ruumiin yläpuolella pyrstön eväreunuksen ja pitkän selkäevän välissä on muutaman ruodonvälin pituinen lovi, josta selkäevä jatkuu liki päähän saakka. Rintaevät ovat huomiota herättävän suuret kalan kokoon nähden. Kivinilkan iho on limainen ja pehmeä, suomut ovat ihon sisällä. Kivinilkan ruodot ovat vihertäviä. Kivinilkalla ei ole turskakaloille tyypillisiä viiksiä. Aikuisen kivinilkan tyypillinen pituus on 15 – 25 cm, ja jotkut yksilöt kasvavat jopa yli 35 cm pituisiksi. Tyypillisesti tavattavien kivinilkkojen paino on 20 gramman luokkaa, mutta Suomen ennätysyksilö painoi 510 g. Vanhimmat tunnetut kivinilkat ovat olleet 9 vuoden ikäisiä.
Kivinilkka suosii pohjia ja viileää vettä. Hämäräaktiivisena lajina kivinilkka piilottelee valoisat ajat kivien koloissa. Piilottelevaan elämäntapaan vaikuttanee se, ettei kivinilkalla ole suojaavia ruotopiikkejä, jolloin se olisi päiväsaikaan helppo suupala saalistajille. Kivinilkka on myös hidasliikkeinen. Kivinilkka on kampeloiden tapaan niin pitkälle pohjakalan elämään sopeutunut, ettei sillä ole uimarakkoa. Kivinilkka on tärkeä saaliskala isommille petokaloille, merilinnuille ja hylkeille. Kivinilkka itse käyttää ravinnokseen pääasiassa pohjaeläimiä, mutta sopivassa tilaisuudessa kivinilkka mieluusti syö muiden kalojen mätiä ja poikasia.
Kivinilkka on ainoa suomalainen kalalaji, jolla on sisäinen siitos ja joka synnyttää poikasia. Kivinilkat saavuttavat sukukypsyyden 2 – 4 vuoden iässä. Kivinilkkojen paritutuminen tapahtuu syksyllä vesien viiletessä. Tavallisesti 2 ja joskus useampikin koiras hedelmöittää mätimunat, jotka ovat naaraan munarauhasessa. Poikaset kuoriutuvat naaraan sisällä viimeistään 2 kuukauden kuluttua hedelmöityksestä. Poikaset saavat ravintonsa munarauhasen eritteistä. Itse synnytys ajoittuu helmi-maaliskuuhun. Syntyvien poikasten määrä vaihtelee naaraan iän mukaan 20 – 400 yksilöön. Poikaset ovat heti syntymänsä jälkeen valmiita itsenäiseen elämään. Naaras voi syödä omia poikasiaan, mikäli nämä eivät poistu synnytyksen jälkeen nopeasti paikalta.