Aliarvostettu särkikala
Säyne on suurimpia särkikalojamme, jota esiintyy sisävesissä lukuun ottamatta pohjoisinta Ylä-Lappia ja murtovedessä koko rannikollamme. Puhtaita vesiä suosivana kalana säyne on monin paikoin vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana.
Aikuiset säyneet ovat tavallisesti 30 – 55 cm pitkiä ja painavat 0,3 – 3,0 kg. Onpa Suomesta saatu noin 4-kiloinen säynekin. Säyneen silmät ovat kellertävänsävyiset ja peräevä on punainen. Suomuja on kylkiviivalla 55 – 61 kpl. Muodoltaan säyne on pitkänomaisen tukevahko. Säyneen selkä on vihertävänruskea. Kyljistään hopeisen säyneen kyljissä on varsinkin vanhempana messinkistä sävyä.
Säyne syö monipuolisesti pohjan nilviäisiä, hyönteisiä, kaloja ja kasviravintoakin. Säyneen kasvu on hidasta ja laji on pitkäikäinen. Vanhimmat säyneet saavuttavat ainakin lähes 20 vuoden iän. Noin 30-senttisenä säyne tulee sukukypsäksi. Säyne kutee suunnilleen samaan aikaan hauen kanssa pian jäidenlähdön jälkeen. Kutupaikkoina ovat matalat virtapaikat tai rantaluhdat. Sisävesien säyneitä näkee kutuaikana luhdissa kutevien haukien seassa. Merestä säyne nousee kudulle jokiin tai puroihin. Kasveihin ja kiviin tarttuvasta mädistä kuoriutuu noin 3 viikon kuluttua säyneen poikasia. Aluksi poikaset oleskelevat rantamatalassa.
Säyne on varsinkin aiemmin ollut arvostettu saalis ja ruokakala. Nykyään säyneen arvostus on kuitenkin hiipunut. Suurempikokoisessa säyneessä ei kuitenkaan olisi ruotojakaan häiritsevässä määrin. Herkullinen säyne sopisi valmistettavaksi mm. suolaamalla, savustamalla tai hiillostamalla. Suurempana aavistuksen punertava ja rasvainen säyneenliha on maukasta. Säyneitä saadaan verkoilla ja vapavälineillä. Kookkaampi säyne on voimakkaana vastustajana mukava haaste kevein välinein kalastavalle urheilukalastajalle.