Kaksi merikalaamme
Imukala ja rasvakala kuuluvat imukalojen (Cyclopteridae) heimoon, joka edelleen kuuluu simppukalojen (Scorpaeniformes) lahkoon. Kumpikin laji on varsin eksoottisen näköinen, ja molemmat ovat merikaloja.
Imukala on aikuisena 8 – 14 cm pituinen, väritykseltään ruskea tai musta, sen iho on suomuton, selkä- ja peräevät ovat pitkiä ja yhteenkasvaneet vatsaevät muodostavat imukupin. Imukupilla imukala kykenee tarttumaan alustaansa. Imukuppi on sopeutuma lajin elämään valtamerten tyrskyrannoilla, aallot eivät pääse viemään mukanaan pohjaan tarrautunutta imukalaa. Lajiin törmäävät tavallisesti silakkaverkon kokijat, joiden verkkojen kohoihin tai painoihin voi olla kiinnittynyt imukala. Imukala on tavallisempi Suomenlahdella ja Saaristomerellä kuin Pohjanlahdella, mutta sielläkin lajia on löydetty pohjoisessa aina Merenkurkusta asti.
Imukala elää mieluiten hiekka- ja liejupohjilla ja rantojen rakkolevävyöhykkeellä. Yleensä imukalaa tavataan alueilta, jotka ovat vähintään 3 – 4 metriä syviä. Suuren osan ajastaan imukala viettää kiinni pohjakivissä. Ravinnokseen imukala käyttää pieniä pohjaeläimiä, kalanpoikasia ja leviä.
Imukala kutee talvella. Mätiryppäät takertuvat kiviin tai leviin. Koiras vahtii munia poikasten kuoriutumiseen saakka. Poikaset kuoriutuvat noin 8 kuukauden kuluttua. Aluksi poikaset elävät vapaasti pinnan tuntumassa, pohjaelämän poikaset aloittavat noin 2 cm mittaisina nuijapäinä. Kalataloudellista merkitystä imukalalla ei ole.
Pullea ja hieman särmikäs rasvakala eli vilukala elää merialueellamme lukuun ottamatta pohjoisinta Perämerta. Rasvakalan nimi johtuu ihon alla olevasta rasvamaisesta ja hyytelömäisestä kerroksesta. Toinen nimi vilukala tulee siitä, että käteen otettuna rasvakala tuntuu ikään kuin tutisevan vilusta. Rasvakalan kummalakin kyljellä on 3 riviä luukyhmyjä. Väritys on vaihteleva, naaraat ovat yleensä vihertävänruskeita ja koiraat tummia ja vatsapuoleltaan punertavia. Kutuasuinen koiras on kokonaan viininpunainen. Myös rasvakalalla vatsaevät ovat sulautuneet yhteen muodostaen imukupin kuten imukalallakin.
Rasvakala suosii kivi- ja kalliopohjia, joilla se elää varsin paikallista elämää. Tyypillinen oleskelusyvyys kesällä on 10 – 30 metriä, talvella rasvakalan voi tavata matalammastakin. Saaliikseen rasvakala pyydystää pohjaeläimiä ja pienikokoisia kaloja. Rasvakalat tulevat sukukypsiksi 6-7 vuoden iässä. Sukukypsät yksilöt kutevat touko-kesäkuussa. Mäti lasketaan useassa erässä muutaman metrin syvyisessä vedessä kivien ja kallioiden päälle. Koiras vartioi mätiä ja huolehtii veden vaihtumisesta munien ympärillä eviään leyhyttelemällä. Poikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua. Muutaman päivän ikäiset poikaset kiinnittyvät pohjaan. Syvempiin vesiin nuoret rasvakalat siirtyvät parin vuoden iässä.
Tavallisesti aikuiset rasvakalayksilöt ovat 12 – 15 cm pitkiä. Suomen vesialueiden suurimmat yksilöt ovat 20 cm pituisia, mutta valtamerissä laji voi kasvaa 50 – 60 cm mittaiseksi. Suomen ennätysyksilö painoi 230 g, mutta valtamerissä laji voi saavuttaa 4 – 6 kg painon. Naaraat ovat koiraita suurempia. Atlantilla ja Jäämerellä rasvakalakoiraita pyydetään ihmisravinnoksikin, naaraista käytetään ainoastaan mäti. Suomessa rasvakalaa saadaan pyydyksistä harvoin, eikä sillä ole taloudellista merkitystä täällä.