Kaikille tuttu raitapaita
Yleisimpänä ja monille tutuimpana kalanamme ahven on ansainnut paikkansa kansalliskalanamme. Ahventa esiintyy koko maassa pohjoisinta Käsivarren Lappia lukuun ottamatta. Ahventa on niin rannikon murtovedessä, pienissä ja happamissa suolammissa kuin suurissa järvissäkin. Jo kohtuullinen veden happipitoisuus riittää ahvenelle. Veden happamuuttakin ahven sietää ankeriaan ja hauen tapaan varsin hyvin. Monissa happamissa lammissa ahven onkin ainoa kalalaji. Ravinnon suhteenkin ahven on vaatimaton, ahven voi elää vaikka pelkällä eläinplanktonravinnolla, mutta silloin sen kasvu on hitaampaa kuin jos saatavilla olisi tukevampia suupaloja.
Parvikalana elelevää raitapaitaista ja piikikästä ahventa ei voi sotkea mihinkään muuhun kalalajiimme. Tyypillisten saalisahventen pituus on 12 – 30 cm ja paino 20 – 250 grammaa. Suurimmat yksilöt kasvavat kuitenkin yli 40 cm pituisiksi ja yli 1 kilon painoisiksi. Suomen ennätysahven painoi 3,5 kg. Ahvenen koon ja iän suhde riippuu kasvunopeudesta, yksikiloinen ahven voi olla kasvunopeudestaan riippuen olla iältään 10 – 20 vuotta. Toisaalta on tavattu vain 20-senttinen ahven, jonka ikä oli 25 vuotta. Ikäennätys kuuluu 28-vuotiaalle ahvenvanhukselle. Ahvenen värityksen tummuus muuttuu nopeasti ympäristön mukaan, tummissa vesissä elää tummia ahvenia. Vaaleat ahvenet tummassa vedessä olisivat erityisen alttiita suurempien petokalojen saalistukselle.
Monessa pienessä lammessa on hyvin tiheässä, jopa yli 3 000 kpl/ha, keskenään samankokoisia ja pieniä ahvenia. Useissa pikkulammissa elävillä pienillä ahvenilla on yksipuolinen ruokavalio, ne syövät lähinnä vesisiiroja. Jos lammessa on alun perin muita nopeakasvuisempia yksilöitä, nämä voivat alkaa saalistamaan lajitovereitaan ja kasvaa kalaravinnolla ennätyskokoisiksi ahveniksi, joita kansanomaisesti kyrmyniskoiksi nimitetään.
Väljemmissä vesissä ahvenilla on useammanlaisia saalistusstrategioita. Osa ahvenista pysyy ikänsä planktoninsyöjinä, eräät yksilöt erikoistuvat pohjaeläimiin ja kolmannet alkavat saalistamaan pikkukaloja. Pääasiallisesti kalojen saalistukseen keskittyvät ahvenyksilöt ovat aina vähemmistönä kannassa, mutta useimmat suuremmat ahvenet mielellään nappaavat lähelle osuvan pikkukalan, vaikka muuten paljolti keskittyvätkin selkärangattomiin ravintoeläimiin. Rannikkovesien sisävesiä nopeampi ahvenen kasvu selittyy ainakin osin sillä, että meressä on enemmän saatavilla tukevia suupaloja kuten äyriäisiä.
Ahvenkoiraat tulevat sukukypsiksi 3 vuoden iässä ja naaraat 4 – 5 vuoden iässä. Ahven kutee keväällä jäiden lähdön jälkeen veden lämmettyä muutamia asteita. Kutupaikka on rantamatalassa tai korkeintaan muutaman metrin syvyydessä. Koirasjoukon seuraama naaras laskee mätinsä vesikasville, ja naarasta seuraavat koiraat kilvan pyrkivät hedelmöittämään munat maidillaan. Koiras kutee useiden naaraiden kanssa. Ahvenen mätimunat ovat pahanmakuisesta ja suojaavasta limasta koostuvan mätinauhan sisällä.
Ahvenen mätinauhojen munista yleisesti hedelmöityy yli 90 %, ja liki saman verran munista kuoriutuu. Näin korkea varhaisasteiden selviytyminen on poikkeuksellista kaikkia maailman kalalajeja tarkasteltaessakin. Tehokas lisääntyminen selittääkin paljolti ahvenen yleisyyttä ja menestyksekkyyttä uusien elinympäristöjen asuttajana. Ahvenen poikasten selviytyminen kuoriutumisen jälkeen on paljon kiinni kesän lämpimyydestä, lämpimien kesien jälkeiset vahvat ikäluokat näkyvät ahvenkannoissa useita vuosia. Kylminä kesinä poikasten kasvu on heikkoa, ja pienet poikaset selviytyvät heikosti talvesta.
Ahven on herkullinen ja arvostettu ruokakala. Sitä pyydetään niin katiskoilla, verkoilla kuin vapavälineilläkin.