Lampi- ja järviruutanat
Ruutana on särkikaloihin (Cyprinidae) kuuluva kalalaji, jonka pohjoisimmat esiintymät ovat Kittilässä. Itäisessä Suomessa ruutanaa tavataan vain Kainuuseen asti. Lisäksi ruutanaa esiintyy murtovedessä liki koko rannikollamme. Ruutanan leviämistä ovat edesauttaneet istutukset.
Ruutana on tyypillinen laji runsaskasvuisille lahdille ja rehevöityneille pikkujärville. Erittäin sitkeänä lajina ruutana menestyy myös pienissä lammissa ja jopa mutahaudoissa. Järvissä ruutanat kasvavat muodoltaan korkeiksi ja lahnamaisiksi ja jopa yli kilon painoisiksi ja 25 – 35 cm pituisiksi. Suomen ennätysruutana painoi 4,9 kg.
Lampiruutana jää huomattavasti pienemmäksi, tavalliset aikuiset yksilöt ovat alle 15 cm pitkiä ja alle 50 gramman painoisia. Lisäksi lampiruutana ei kasva lahnamaisen korkeaksi vaan jää muodoltaan pitkulaiseksi. Lampiruutanoiden erilainen muoto johtuu kovasta lajinsisäisestä ravintokilpailusta. Kun petokalat eivät menesty lampien oloissa, ruutana tehokkaan lisääntyjänä täyttää lammen. Kylkiviivan suomujen lukumäärä ruutanalla on 31 – 34 kpl. Ruutanalla ei ole viiksisäikeitä suupielissään, millä perusteella se on erotettavissa sitä muistuttavasta karpista.
Pienet ruutanat syövät vesikirppuja ja hyönteisiä, suuremmat yksilöt voivat syödä pikkukaloja, vaikkapa omia jälkeläisiään. Ruutana kutee liki 20-asteisessa vedessä useassa jaksossa kesä-elokuussa. Mäti kiinnitetään vesikasveihin. Poikaset kuoriutuvat jo vajaan viikon kuluttua.
Kutuajan jälkeen ruutanat keskittyvät keräämään talvea varten hiilihydraattivarastoa maksaansa. Talven ruutana viettää pohjassa liikkumatta ja puolihorroksessa. Elintoiminnot voivat hidastua jopa 20 %:iin kesäaikaisesta. Ruutana selviää talvisesta veden hapettomuudestakin, sillä se pystyy muuttamaan maksan hiilihydraattien epätäydellisen palamisen synnyttämän maitohapon etanoliksi, jonka ruutana voi erittää veteen. Vain ruutanan lähisukulaisella kultakalalla ja katkerokalalla on havaittu sama metabolinen kyky. Erikoisen aineenvaihduntansa ansiosta ruutana selviää hengissä talvisin hapettomissa lampareissa, joissa mikään muu kalalajimme ei menesty.
Ruutanaa ei juurikaan arvosteta ruokakalana.