Pohjois-Amerikan tuliaisia vesissämme
Aiemmin mm. sateenkaarirautuna tunnettu kirjolohi sai nykyisen suomenkielisen nimensä vuonna 1965. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta ja kuuluu siten Tyynenmeren lohiin. Meille sitä istutetaan pyyntikokoisena ”istuta ja ongi” –kalastuspaikkoihin. Lisäksi kirjolohta kasvatetaan myyntikokoiseksi myös altaissa, joista sitä satunnaisesti karkaa luonnonvesiin. Kirjolohi on helppo tunnistaa hopeisen ja mustapilkkuisen kyljen keskellä pituussuuntaan kulkevasta purppuraan vivahtavasta leveästä juovasta. Kirjolohen pilkullinen pyrstöevä erottaa sen täkäläisistä, luonnonvaraisista lohikaloista. Tyypilliset saalisyksilöt ovat 35 – 70 cm pituisia ja painavat 0,5 – 3,5 kiloa. Suomen ennätystä pitää hallussaan 12,5 kg painava yksilö.
Urheilukalastajien saaliiksi istutetut kirjolohet eivät Suomen vesissä yleensä juurikaan kasva istutuksen jälkeen. Suuri osa istukkaista saadaan saaliiksi muutaman viikon kuluttua istutuksesta. Kirjolohi ei ilmeisesti juurikaan lisäänny vesissämme, vaikka Etel-Suomessa on paikoin tavattu kirjolohen luonnossa syntyneitä poikasia. Täkäläinen ilmasto kylmine vesineen saattaa olla liian ankara menestyksekkäälle kirjolohen lisääntymiselle.
Venäläiset ovat istuttaneet mm. Itämereen laskeviin jokiinsa myös muita kirjolohen kanssa samaan Oncorhynchus –sukuun kuuluvia Tyynenmeren lohia, joiden alkuperäinen elinalue on myös Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Näillä kaikilla lajeille peräevän ruotoja on 10 – 16, useimmiten 12 – 15 kpl. Meikäläisellä lohella ja taimenella peräevän ruotoja on 7 – 9 kpl. Kutuasuiset Tyynenmeren lohien koiraat erottaa myös komean kutuasun perusteella meikäläisistä lohikaloista.
Suomen vesiltä on näiden istutuskokeilujen tuloksena tavattu kyttyrä-, koira-, hopea-, puna- ja kuningaslohia. Kyttyrälohi on lisääntynyt Tenojoessa ja Näätämöjoessa.