Heimonsa ainoa edustaja Suomessa
Kivennuoliaiset (Balitoridae) kuuluvat omana heimonaan 7 heimoa käsittävään karppikalojen lahkoon. Heimoa meillä edustaa yksi laji, kivennuoliainen. Kivennuoliaista esiintyy sisävesissä pohjoisessa Kainuuseen asti. Murtovedessä kivennuoliaista tavataan vain satunnaisesti. Kivennuoliainen vaatii korkeaa veden happipitoisuutta, joten sitä on tavallisimmin vain vuolaissa virtavesissä ja suurten järvien aallokkoisilla kivikkorannoilla. Kivennuoliaista on kansankielessä kutsuttu myös nimillä ”partamatti” ja ”rantamatikka”.
Kivennuoliainen on kesällä alle metrin syvyisissä vesissä viihtyvä pohjakala, jonka voi löytää rantamatalan kiviä kääntelemällä. Kivennuoliainen on hämäräaktiivinen. Ravinnokseen se käyttää vedestä löytyviä hyönteisiä ja muita selkärangattomia eläimiä sekä leviä. Saaliin löytämistä helpottavat suupielen viiksisäikeet, joissa on herkkä tunto- ja makuaisti. Viiksiä on 3 paria. Päivisin kivennuoliainen piilottelee kivien tai kasvien alla. Yhdellä neliömetrillä voi hyvällä paikalla asua jopa 5 kivennuoliaista. Talvisin kivennuoliainen hakeutuu rantojen jäätymisen pakottamana syvemmälle.
Yleisilmeeltään kivennuoliainen on hoikka ja pitkänomainen kala, joka on selkäpuolelta vihertävänruskea ja muualta vaaleampi. Aikuiset kivennuoliaiset ovat yleensä 8 – 15 tai enintään 18 cm pitkiä ja painavat tavallisesti alle 15 grammaa. Suurin Suomesta tavattu yksilö painoi 21 grammaa. Vanhin tunnettu yksilö on elänyt 6-vuotiaaksi, mutta luonnossa yli 4-vuotiaat kivennuoliaiset ovat harvinaisia.
Sukukypsiksi kivennuoliaiset tulevat 2 – 3 vuoden iässä, joten kukin yksilö lisääntyy yleensä vain kerran tai kaksi. Kutu tapahtuu keväällä veden saavutettua 8 asteen lämpötilan. Tyypillisesti kivennuoliainen kutee yöllä. Naaras laskee mätimunansa hiekka-, sora tai kasvillisuuspohjalle matalassa vedessä.
Pienen kokonsa ja piileskelynsä vuoksi kivennuoliainen on monille tuntematon laji. Suomessa sillä ei ole ollut taloudellista merkitystä, mutta Keski-Euroopassa kivennuoliaista pidetään paikoitellen erityisenä herkkuna.