Kirkkaiden vesien särkikala
Koko maan alueella tavattava mutu kuuluu särkikaloihin (Cyprinidae). Sisävesien ohella sitä on rannikon murtovedessäkin. Mutua on kansankielessä kutsuttu useilla nimillä kuten maima, rantatassi ja rapatuikkinen. Mutu suosii kirkkaita vesiä ja sitä ei ole kaikissa järvissä, vaikka esiintymisalue koko maan kattaakin.
Mutu on parvikala, joka vaaran uhatessa hakeutuu suojaan kivenkoloihin. Mudun ruokalista on monipuolinen, suupalaksi joutuu hyönteisten eri kehitysvaiheita, vesikirppuja, leviä, pohjan kuollutta eliöperäistä ainetta, siitepölyä, toisten kalojen mätiä ja kalanpoikasia. Etuvartalon vatsapuolen makukeräset, hajuaisti ja näkö ohjaavat ravintoa etsivää mutua.
Muodoltaan mutu on pitkänomaisen solakka. Pienen suun yläleuka on alaleukaa pidempi. Epäsäännöllinen kylkiviiva ei aina yllä pyrstöön asti. Suomut ovat pieniä. Selkäevä on vatsa- ja peräevän puolivälin kohdalla. Ruskehtavan mudun selkä on oliivinvivahteinen, mudun kyljissä on tumma pituussuuntainen juova ja vaaleita poikittaisraitoja. Aikuiset mudut ovat tavallisesti alle 8 cm pitkiä, harvinaisempia ovat 9 – 11 cm pitkät mudut. Suurin raportoitu mutu on ollut 12,4 cm pitkä. Painoltaan aikuiset mudut tyypillisesti jäävät alle viiden gramman.
Sukukypsiksi mudut tulevat Keski-Suomen vesissä noin 5-senttisinä eli noin 2-vuotiaina. Pohjois-Suomessa kasvu on hitaampaa, sukukypsyyden saavuttaminen tapahtuu 5 - 6 vuoden iässä. Pohjoisen hidaskasvuisemmat mudut elävät 10 – 12 vuotta, kun rivakammin kasvavat keskisuomalaiset lajitoverit elävät vain 4 – 5 vuotta. Mudun kutuaika touko-heinäkuussa, jolloin naaras laskee useamassa erässä yhteensä noin 500 – 1 000 mätimunaa. Kutualustana on matalan veden kivipohja.
Mutuja on käytetty syöttikaloina, muuta käyttöä niille ei ihmisen toimesta ole ollut. Monille suuremmille petokaloille mutu on mieluinen saaliskala.