Jazz-aikakauden kuvaaja

Amerikkalainen Francis Scott Fitzgerald (1896–1940) tunnetaan 1920-luvun jazz-aikakauden kuvaajana. Hän kuuluu niihin kirjailijoihin, joita kirjailija Gertrude Stein (1874–1946) kutsui kadotetun sukupolven kirjailijoiksi. Heitä yhdistivät ensimmäisen maailmansodan seurauksena hävinneet illuusiot ja ihanteet.

Jo Princetonissa opiskellessaan Fitzgerald sai kosketuksen itärannikon rahakkaisiin piireihin, joiden elämää hän teoksissaan kuvaa. Vuonna 1917 hän meni armeijaan, muttei koskaan osallistunut aktiivisesti palveluun. Sen sijaan hän keskittyi työstämään romaania Maan päällä kuin taivaissa (This Side of Paradise , 1920). Teoksen välitön menestys poisti esteet Zelda Sayren (1900–1948) kanssa solmittavalta avioliitolta. Pariskunta vietti Amerikassa ja Euroopassa ylellistä juhlien täyteistä elämää, jollaista kirjailija myös teoksissaan kuvaa. Elämäntapaa saatelleen rahapulan helpottamiseksi Fitzgerald kirjoitti novelleja eri lehtiin ja myi niiden sekä romaaniensa kuvausoikeudet Hollywoodin studioille.

Fitzgeraldin pääteoksena pidetään Kultahattua (The Great Gatsby , 1925), jossa turmeltuneiden rikkaiden juhlivaan joukkoon liittyvä Nick Carraway seuraa vierestä Jay Gatsbyn nuoruudenhaaveiden sortumista. Nähty ja koettu saa Carrawayn arvioimaan omaa tilannettaan uudelleen ja palaamaan isänsä luo Keskilänteen.

Rikkautta seuraavat perversiot ja vääristyneet arvot ovat esillä myös Yö on hellä -romaanissa (Tender is the Night , 1935). Teos kertoo tohtori Dick Diverin ja hänen skitsofreniaan sairastuvan Nicole-vaimonsa avioliiton tuhoutumisesta. Fitzgeraldien oma unelmaelämä kärsi vastaavanlaisen haaksirikon vaimon sairastuttua skitsofreniaan 1930.

1930-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Fitzgerald toimi Hollywoodissa käsikirjoittajana. Hän valmisteli myös filmimaailmasta kertovaa romaania, joka ilmestyi kirjailijan kuoleman jälkeen nimellä The Last Tycoon (1940).

Romaaneja

This Side of Paradise (1920, suom. Maan päällä kuin taivaissa), The Beautiful and Damned (1922, suom. Kaunis ja kadotukseen tuomittu), The Great Gatsby (1925, suom. Kultahattu), Tender is the Night (1934, suom. Yö on hellä), The Last Tycoon (1940, suom. Viimeinen ruhtinas)

Novellikokoelmia

Flappers and Philosophers (1920), Tales of the Jazz Age (1922), All the Sad Young Men (1926), Taps at Reveille (1935)

Muuta

näytelmä The Vedgetable (1923), essee- ja tarinakokoelma The Crack-Up (1945)